Työkoirat ja
näyttelytähdet
Mikä on
paimenten ja muotovalioden ero?
Kirjoittaja
Sheila W. Boneham, Ph.D.
alkuperäinen
julkaisu: Australian Shepherds. Popular Dog Series, Vol 15, 2000
Suomennettu
kirjoittajan luvalla
Suomentaja/
referoija Hanna-Mari Laitala
Molemmilla sekä
työ-, että näyttelytyypin australianpaimenkoirilla on paljon
yhteneväisiä ominaisuuksia, jotka ne ovat perineet yhteisiltä
esi-isiltään. Kathy Warren, eräs erittäin pitkän linjan
australianpaimenkoirien kasvattaja Californiasta (Windsong-kennel)
sanookin että: ”Aussien perusluonne on yhä olemassa molemmissa
koiratyypeissä”. Tyypeissä on kuitenkin myös eroja. Molemmilla
tyypeillä on luonnollisesti sama rotumääritelmä, joka kuvailee
aussien olevan ensisijaisesti työkoira, jolla on vahvat paimennus-
ja vartiointitaipumukset. Farmien ja ranchien työkoirana aussielta
vaaditaan myös itsenäisyyttä ja kykyä ratkaista ongelmia.
Näiden
taipumusten voimakkuus kuitenkin vaihtelee rodun sisällä ja
pennunostajien tulisi olla selvillä aussien eri tyypeistä ja siitä
mikä on näyttely- tai työtyypille ominaista.
Asiaansa
perehtyneet kasvattajat valitsevat haluamansa jalostuskoirat
tiettyjen ominaisuuksien perusteella, sillä he haluavat kasvattaa
koiria, joilla on halutut taipumukset ja luonteenpiirteet. ”Joskus
eroavaisuudet voivat olla todella suuria”, varoittaa Sandra Cornwell,
jonka Australian Shepherd Club of American (ASCA) Hall of
Fame-kennel Fairoaks, on kasvattanut perustyyppisiä aussieta jo
vuodesta 1975. ”Näyttelykasvattajat valitsevat jalostuseläimensä
koirista, jotka itse polveutuvat näyttelyissä menestyneistä
koirista. Näyttelykasvattajat haluavat suloisia, tottelevaisia
koiria, jotka ovat näyttäviä ja edustavia näyttelykehässä”, Cornwell
kertoo ja jatkaa: ” Työkoirien kasvattajat ovat aivan yhtä
kilpailuhenkisiä paimennuskilpailuissaan, kuin
näyttelykasvattajatkin mutta he valitsevat jalostuseläimensä
käyttöominaisuuksien, eivätkä ulkonäön perusteella.
Käyttöominaisuuksien valitseminen ja jalostaminen on huomattavasti
vaikeampaa kuin ulkomuotojalostus ja siinä kiinnitetään huomiota mm.
työhalukkuuteen, synnynnäiseen karjanlukutaitoon, kovuuteen jne.”
Rodun
kahtiajakautuminen?
”Käyttötarkoitus
määrää muodon”-mietelmä on koiran kasvattajien havaitsema tosiasia,
ja se on havaittavissa hyvin myös työ- ja näyttelytyypin aussien
kehittymissessä viimeisten vuosikymmenten aikana. 1970-luvun
puolivälissä, kiinnostus näyttelytoimintaa kohtaan alkoi kasvaa
aussieharrastajien keskuudessa. Ideaalitilanteessa näyttelytoiminta
tukisi parhaan työkoirajalostusmateriaalin etsimistä ja siellä
painotettaisiin koiran rakennetta ja liikkeitä. Todellisuudessa
näyttelymenestys riippuu paljon myös koiran esteettisestä
olemuksesta. Tästä seuraa, että näyttelykasvattajat valitsevat
jalostuseläimensä ainakin osittain ulkomuodon, kuten kauniin värin,
valkoisten- ja tan merkkien, sekä koiran ilmeen perusteella.
Työtyypin kasvattajilla puolestaan koiran työkyky on jalostusta
ohjaava peruste ja he saattavat jättää huomiotta rotumääritelmän
virheiksi luokittelemia virheitä, mikäli ne eivät vaikuta koiran
työskentelyyn.
Cornwell
selittää että: ” Näyttelyiden yleistyessä 70-luvulla kasvattajat
alkoivat valikoimaan koiria, jotka menestyisivät
ulkomuotokilpailuissa. Flintridge linjojen koirat olivat erittäin
vahvasti esillä ja ne pärjäsivät hyvin, jolloin niistä tuli myös
hyvin suosittuja”. Cornwell jatkaa: ” Kasvattajat, jotka arvostivat
työominaisuuksia keskittyivät valitsemaan koiria, jotka pärjäsivät
parhaiten työtehtävissä. Tällöin ero eri koiratyyppien välillä alkoi
kasvaa. ”
Cornwell
myöntää, että jalostusvalinnat tiettyjen ominaisuuksien ja
taipumusten perusteella on johtanut rodun kahtiajakautumiseen.
Cornwell lisää: ” Koska kaikki aussiet ovat peräisin samoista
esi-isistä ennen 70-lukua, niillä on paljon yhteisiä ominaisuuksia,
erot ovat syntyneet viime sukupolvien aikana tehtyjen valintojen
seurauksena ja nämä kaksi eri tyyppiä ovat muodostuneet”.
Jalostusvalinnat
ovat siis johtaneet kahteen eri koiratyyppiin. Huomattavimmat erot
tyyppien välillä ovat koirien koossa, luuston raskaudessa, turkin
paksuudessa, työinnossa sekä vartiointitaipumuksen vahvuudessa.
”Selvin ero tyyppien välillä on koossa kun verrataan täysin
työtyyppistä ja näyttelytyyppistä koiraa”, sanoo Anne Shope,
Kennel Legendsin kasvattaja, New Mexikosta. Anne ja hänen
aviomiehensä Steve tähtäävät kasvatustyössään; ”Mahdollisimman
monipuoliseen aussieen, joka pystyy mihin tahansa ja on samalla
omistajansa oikea käsi ja paras ystävä”. Shopien Legends kennel on
yhdistellyt työtyypin ja näyttelytyypin koiria tuottaakseen koiria,
jotka pärjäävät molemmilla puolilla. ”Jotkin työtyypin koirista ovat
huomattavasti pienempiä kooltaan ja heikompia rakenteeltaan kuin
näyttelytyypin koirat”, Anne kertoo ja jatkaa: ”Meistä tuntuu, että
näyttelykasvattajat haluavat koiriinsa enemmän luustoa ja turkkia ja
työkasvattajat puolestaan haluavat koiriensa olevan luustoltaan ja
turkiltaan kevyempiä.”
Toisin, kuin
jotkin muut aussieharrastajat Shopet uskovat, että esteettisyys ja
koiran luusto, tai turkki, ovat vain ulkokuorta ja osa pakkausta.
”Olemme todenneet, että luuston määrällä tai turkin paksuudella ei
ole mitään merkitystä sille osaako koira tehdä työtä” Anne selittää
ja jatkaa: ” Koiran sydän, yhdessä rakenteen, atleettisuuden ja
koulutuksen kanssa määrittää sen, mikä koira pystyy työskentelemään
ja mikä ei”. Anne kuitenkin myöntää, että jotkin linjat ovat
taipumuksiltaan ja käyttöominaisuuksiltaan heikompia, johtuen niiden
jalostuksessa käytetyistä jalostusvalinnoista, joissa on painotettu
ainoastaan jotakin tiettyä ominaisuutta (ulkomuoto) ennemmin kuin
monipuolisuutta.
Erot työtyypin
ja näyttelytyypin välillä ovat suurimmat kun tarkastellaan koiria,
jotka ovat molempien tyyppien ääripäitä. ”Molemmissa tyypeissä on
olemassa ääripäitä, sekä henkisissä, että ulkomuoto ominaisuuksissa”
kertoo Cornwell ja jatkaa: ”Esimerkiksi joillakin
näyttelylinjaisilla koirilla on hyvin raskas luusto, suuret päät ja
hyvin pitkä ja paksu turkki, eivätkä ne enää olisi toimivia koiria
työtehtävissä ja ympäristössä, jossa vahvuus ja ketteryys ovat
oleellisia ominaisuuksia ja joissa helppohoitoinen turkki on arvokas
etu. Joillakin näistä koirista on alhainen viettitaso ja
työhalukkuus, ne eivät ole energisiä, eikä niillä ole käytännössä
enää paimennus- tai vartiointivaistoa. Työkoira puolella puolestaan
tavataan kooltaan erittäin pieniä, kevytluustoisia koiria, joilla on
ohut, lyhyt turkki sekä erittäin suuri työhalukkuus, loppumaton
energia ja hyvin vahva vartiointitaipumus. Tällaiset koirat vaativat
paljon tekemistä ja työtä, eivätkä ne sovi tavalliselle
koiranomistajalle”.
Onneksemme
suurinta osaa aussiesta ei jalosteta tällaisten äärimmäisyyksien
tavoittelemiseksi. ”Ne yksilöt, jotka ovat keskivertoja
jommassakummassa tyypissä, muistuttavat paljon toisiaan, varsinkin
fyysisiltä ominaisuuksiltaan” Cornwell korostaa ja jatkaa:
”Tällaiset keskiverto koirat ovat tyypiltään tasapainoisia ja
turkiltaan samankaltaisia. Luonteeltaan tällaiset koirat voivat olla
erittäin älykkäitä ja helposti koulutettavia sekä aktiivisia.
Työtyypin koirilla on yleensä huomattavasti enemmän sisua ja tahtoa,
sillä niitä ominaisuuksia arvostetaan ja tavoitellaan
työkoirapuolella ja työkoirakasvatuksessa”.
Steve ja Anne
Shopen mukaan aussien tausta antaa sekä työ- että näyttelytyypille
mahdollisuudet suorittaa niille annettuja tehtäviä. ”Uskomme, että
molempien tyyppien tulee olla rakenteellisesti ja henkisesti
tasapainoisia pystyäkseen suoriutumaan tehtävistään, oli tehtävä
sitten karjan paimentaminen tai muotovalion arvon saavuttaminen”
Anne Shope sanoo ja jatkaa: ”Kummankin tyypin tulee olla
temperamentiltaan tasapainoinen. Lisäksi hyvät lonkat, puhtaat,
terveet silmät ja oikea purenta ja hampaisto vaikuttavat koirien
jokapäiväiseen elämään, noutamiseen, syömiseen, pureskeluun,
leikkimiseen ja karjan liikuttamiseen. Vain ne yksilöt, joilla on
erinomainen terveys, rakenne, kyvyt ja vaistot saavuttavat oman
lajinsa huipputuloksia. Myös oikeanlainen ruokavalio, oikeanlaiset
elinolosuhteet, koiran huomioiminen, harjoittelu, rokottaminen,
madottaminen ja hyvä fyysinen kunto kaikki edesauttavat saavuttamaan
huippusuorituksia ja pitkäikäisyyttä. Koirasta näkyy, kun se on
oikein hoidettu ja se on saanut oikeanlaista huomiota”.
Työskentelevät
aussiet
Mikä sitten on
todellinen työtyypin aussie? Vastaus riippuu siitä, keneltä
kysytään, mutta kaikki asiaan perehtyneet harrastajat ovat yhtä
mieltä kahden eri tyypin peruseroista ja siitä kuinka nämä kaksi
tyyppiä ovat kehittyneet.
Ensimmäisena
vaikuttavana seikkana ja erona kahden eri tyypin välillä ovat koiran
esivanhemmat. Warren korostaa, että todellinen työaussie, ”on
jalostettu ainoastaan työkäyttöön ja sen takana on useita sukupolvia
koiria, jotka ovat todistaneet työkykynsä, ei vain muutamia
työkoiria siellä täällä”. Warrenin Windsong aussieta on kasvatettu
yli kaksi vuosikymmentä ”Olemaan käyttökelpoisia työkoiria tiloilla,
paimennuskokeisssa ja erilaisissa harrastuksissa”. Anne Shope on
hieman avarakatseisempi jalostustyössään; hänen mielestään asiat
ovat kunnossa kunhan koira itse kykenee osoittamaan työkykynsä, ja
tulee ”linjoista, joissa on siellä täällä sukutaulussa todistetusti
tilalla työskenteleviä tai paimennuksessa titteleitä saavuttaneita
koiria”. Cornwell puolestaan lisää: ” työlinja yleensä määritellään
siten, että siinä on hyvin vähän, tai ei lainkaan Flintridge koiria;
työlinjan koirat ovat koiria jotka on valittu ja jalostettu luonteen
perusteella eikä sen perusteella kuinka ne menestyvät
näyttelykehässä”.
Toinen yleisesti
tunnustettu seikka ja ero on se, että työtyypin koirien luonnetta
painotetaan vahvasti. ”Kun joku puhuu työtyypin
australianpaimenkoirasta”, Pat Loomis pohtii ja jatkaa: ”Minulle
tulee mieleen vanhanajan pieni, kevytluustoinen, kevytturkkinen,
hyvin ponteva ja vahva, lähes hyperkoira 70-luvulta, koira joka
työskentelee nautojen ja karjan parissa tiloilla (ei lampailla).”
Loomis on kasvattanut ja treenannut australianpaimenkoiria aina
1970-luvun alkupuolelta saakka Alibi-kennelnimellä. Hän uskoo, että
vanhanajan työaussie ”suoriutuu kaikista sille annetuista
tehtävistä, eikä sen älykkyyttä voi edes verrata muihin rotuihin”.
”Työkoiran tulee
olla kiinnostunut ympäristöstään, sillä tulee olla tarpeeksi
itseluottamusta asioiden tutkimiseen ja niistä oppimiseen, sekä
tarpeeksi vaistoa ja tahtoa ollakseen peräänantamaton”, selittää
Susan Moorehead, Pohjois-Carolinasta. Susan on aloittanut
kasvatustyönsä vuonna 1983 ja hänen kennelinsä
Brookridge on ASCA:n Hall of Fame Kennel. ” Koira, jolla on
paljon sinnikkyyttä ja sisua voi kompensoida rakenteellisia
puutteita omalla työ- ja tekemisenhalullaan”, Moorhead kertoo ja
jatkaa vielä, että vartiointi- ja puolustusvietti on yleensä
suurempi työtyypin koirilla, kuin näyttelytyypin koirilla, ja syy
tähän on se, että työtyypin koira tarvitsee töissä menestyäkseen
tällaisia luonneominaisuuksia.
”Tilalliset ja
paimentavat ihmiset käyttävät hyvin energisiä ja vietikkäitä koiria,
joilla on vahva vartiointi- ja puolustustaipumus sekä kyky ratkaista
ongelmia itsenäisesti”, kertoo Kris Toft, AKC:n (American Kennel
Club) virallinen paimennuskoetuomari. Kris on kasvattanut aussieita
kahdenkymmenen vuoden ajan ja lisää vielä: ”Nämä edellä mainitut
ominaisuudet yhä löytyvät tämän päivän työtyyppisestä aussiesta”.
Näiden
ominaisuuksien vuoksi työtyyppinen aussie ei välttämättä ole paras
mahdollinen vaihtoehto tavalliseksi perhekoiraksi. ”Suurimmalla
osalla lemmikkien omistajista ei ole tarpeeksi aikaa tai halua
omistaa työtyypin koiraa”, sanoo Toft. Moorhead on samaa mieltä
siitä että työtyypin aussiet ovat: ”Liian aktiivisia ja liian
vaativia tavalliselle perheelle”. Loomis myös myöntää että: ”Nämä
koirat tarvitsevat jotakin tekemistä tai ne alkavat itse viihdyttää
itseään ja tuhota ympäristöään”.
Show Aussie
Näyttelytyypin
aussie on usein sopivampi koiratyyppi tavallisen perheen lemmikiksi.
Näyttelytyypin koirat ovat yleensä kauniimpia ja sievempiä, niillä
on herttaisemmat luonteenpiirteet ja heikommat
vartiointitaipumukset. Näyttelytoimintaa verrataankin joskus
kauneuskilpailuihin. Näyttely on kuitenkin parhaimmillaan myös
tapahtuma, jossa koira saa oikeudenmukaisen laatuarvion ja
kilpailusijoituksen, sen mukaan, miten sen laatu vastaa
rotumääritelmää ja sen päivän kilpakumppanien tasoa. Amerikan
austalianpaimenkoira kerho (ASCA) on tukenut näyttelytoimintaa
70-luvun puolivälistä saakka. Vuodesta 1993 austalianpaimenkoira on
saanut osallistua myös Amerikan kennelkerhon, AKC:n järjestämiin
kaikkien rotujen näyttelyihin.
Periaatteessa
näyttelykoira pitäisi arvostella sen mukaan, miten koira selviytyisi
työstä johon se on kehitetty. Todellisuudessa, ulkomuoto,
esiintyminen ja näytteilleasettajan taidot vaikuttavat suuresti
siihen, miltä koira näyttää tuomarien ja tarkkailijoiden silmiin.
Tämän lisäksi koiraa arvioidaan rotumääritelmän valossa, joka
puolestaan antaa hyvin tiukat vaatimukset sille, miltä erinomaisen
yksilön tulisi näyttää ja kertoo tarkasti sen miltä eri ruumiinosien
ja mittasuhteiden pitäisi näyttää.
Näyttelyarvosteluun kuuluu oleellisesti myös osa, jossa tuomari
tutkii koiraa käsin tunnustelemalla, tuomari tarkastaa, että
koiralla on kaikki hampaat (ja oikea purenta), tunnustelee koiran
rakennetta ja koiran lihaskuntoa sekä painoa ja tarkastaa, että
jokaisella uroksella on kaksi laskeutunutta kivestä. Tuomari
arvostelee myös koiran värin, jonka tulisi olla syvä ja
mahdollisimman puhdas. Turkin tulisi olla erinomaisessa kunnossa, ja
korvien tulisi olla oikeassa asennossa. Koiran tulee liikkua
korrektisti, olla rakenteellisesti tasapainoinen ja sen tulisi
ilmentää tarkkaavaisuutta ja tietynlaista karismaa.
Rotumääritelmä
määrittelee myös erilaisia virheitä ja hylkääviä virheitä. Viat,
joilla ei sinällään ole vaikutusta koiran työskentelykykyyn –
esimerkiksi pystyt korvat - voivat helposti estää koiran pärjäämisen
näyttelykehässä.
Kauneuden ja
karisman painottaminen näyttelytyypin koirissa on johtanut siihen,
että käytännössä kaikki näyttelyaussiet ovat yhden tietyn
koiralinjan jälkeläisiä.
1970-luvulla
Weldon Heard ELT, kehitti Flintridge-linjan aussiet. Cornwellin
mukaan: ”Näyttelytyypin koirien sukutauluista 80 prosenttia, tai
jopa enemmän, johtaa Flintridge-linjan koiriin ja koiriin, jotka
ovat lähtöisin samasta geenipoolista. Näyttelytyypin kasvattajat
ovat jatkuvasti jalostaneet näyttelykehiä silmällä pitäen, sekä
ulkomuodon, että luonteen suhteen”.
Mitkä sitten
ovat näyttelytyypisen aussien luonteenpiirteitä? ”Näyttelykoiralla,
aivan niin kuin työkoirallakin, pitää olla jonkin verran
kiinnostusta ympäröivään maailmaan, sillä pitää olla tarpeeksi
itseluottamusta tutkia ja ottaa oppia ympäröivästä maailmasta, sillä
pitää olla myös tarpeeksi intoa ja halua tehdä työnsä kunnolla ja
olla omistajalleen avuksi. Huippuluokan näyttelykoiran tulee olla
rohkea, jotta se pystyy esiintymään ja toimimaan monenlaisissa
erilaisissa tilanteissa”, kertoo Moorehead. Näyttelykoirat
matkustavat paljon vieraiden ihmisten ja koirien kanssa, jolloin
vartiontivietistä on lähinnä vain haittaa. Näyttelykoirissa tätä
viettiä onkin koetettu vähentää verrattuna työtyyppisiin koiriin.
Näyttelypuolen
rotumääritelmän tarkoitus on kuvata työskentelevän
australianpaimenkoiran rakenne ja luonne, vaikkei sitä käytetäkään
paimennuskokeissa tuomarointiin. Näyttelytyypinkin oletetaan
siirtävän paimennustaipumuksia eteenpäin seuraaville sukupolville,
vaikka niiden työskentelyhalu, ja - tehokkuus on heikompi kuin
työtyypin koirien.
” Kennelit,
jotka kasvattavat erikoisesti näyttelykoiria, näyttävät laittavan
enemmän painoa täydelliselle hampaistolle, leikkaavalle purennalle,
oikeanlaiselle värille, lonkka- ja silmätuloksille sekä
geneettisille sairauksille kuin kennelit, jotka ovat keskittyneet
työtyyppisiin koiriin”, pohtivat Anne ja Steve Shope. ” Työkoiria
kasvattavat ihmiset etsivät koiria jotka ’hoitavat homman’, koiran
ulkomuoto-ominaisuuksia ei painoteta ja näin ollen koiran värillä
koolla, hampailla jne. ei ole niin suurta väliä, pääasia on, että
koira toimii ja tekee työnsä kunnolla.”
Loomis on hieman
eri mieltä ja kyseenalaistaa koko näyttelytyypin olemassaolon.
Loomis sanoo: ”En usko, että on olemassa näyttelylinjaa. Uskon, että
vastuulliset kasvattajat, jotka ovat huolissaan rodun
tulevaisuudesta, etsivät parhaita mahdollisia yhdistelmiä, jotka
tuottaisivat kauniita, rakenteellisesti korrekteja ja hyväluonteisia
koiria. Tietenkään kukaan vastuullinen kasvattaja ei koskaan käytä
jalostukseen koiraa, joka ei ole älykäs.”
Ostajan on syytä
olla tietoinen eri tyypeistä
Viime vuosina
monet ihmiset ovat huomanneet kauniin rodun, joka yhtäkkiä näyttää
olevan esillä kaikkialla – mainoksissa, television koiraohjelmissa
ja näkyvästi kaupunkikuvassa ja julkisuudessa. Aivan liian usein
australianpaimenkoiran kauneus koituu yksittäisten koirien tuhoksi
sillä ihmiset hankkivat aussien vain sen kauniin ja erikoisen
ulkonäön vuoksi. Australianpaimenkoiran kohdalla tuleekin aina
muistaa, että se on jalostettu monipuoliseksi, rohkeaksi, älykkääksi
ja itsevarmaksi koiraksi.
Rotuun
tutustuville ihmisille ja rodulle itselleen on haitaksi, että
tietämättömät ja ajattelemattomat suurkasvattajat/pentutehtailijat
ovat huomanneet tämän kauniin rodun suosion kasvun ja haluavat
osansa menestyksestä. Aivan kuten muidenkin rotujen parissa toimivat
vastuuttomat kasvattajat, he valitsevat jalostuseläimensä sen
perusteella kuinka ne ovat saatavilla, eivätkä sen perusteella
millainen luonne, rakenne tai terveystilanne kullakin koiralla on.
Varomaton
ostaja, joka päätyy ostamaan pennun tällaiselta kasvattajalta kohtaa
valitettavan usein vakavia ongelmia koiransa kanssa kuten;
sokeutumisen, kuurouden, vakavia lonkkavikoja tai
aggressio-ongelmia. Nämä kaikki ovat asioita, joita vastuullinen
kasvattaja koettaa parhaansa mukaan vastustaa ja välttää. Ostajan on
syytä olla tiedostaa erot, joita vastuullisesti kasvatetuissa
aussieissa on, oli kysymyksessä sitten paimennukseen kasvatettu
apulainen tai näyttely- ja seurakoiraksi kasvatettu koiratyyppi.
Näiden kahden tyypin lisäksi on siis olemassa kolmas myös
vastuuttomasti kasvatettu koirajoukko, joka ei sovi kummankaan
edellisen tyypin sisälle ja jonka geneettinen tausta ei ole
tasapainoinen ja jota ei saisi edes laskea kuuluvaksi
australianpaimenkoiriin. Loomis kertookin seuraavaa: ”Kaikki riippuu
loppujen lopuksi kasvattajista. Jotkin vastuuttomat kasvattajat
tuottavat aivan kamalia yksilöitä, joita he kutsuvat aussieiksi. Nuo
koirat eivät ole ainoastaan rumia, vaan niillä on myös vakavia
luonneongelmia sekä perinnöllisiä vikoja ja sairauksia.”
Mitä ostaja
sitten voi tehdä? Ensinnäkin jokaisen ostajan tulisi rehellisesti
arvioida itseään, elämäntyyliään ja koiran tarvettaan. Ja on syytä
muistaa, että oli aussie sitten kummasta tyypistä tahansa lähtöisin,
se tarvitsee runsaasti liikuntaa ja aktivointia joka päivä,
varsinkin pentu- ja nuoruusaikana. Jos sinulla ei ole tarvittavaa
aikaa ja energiaa pennun ja nuoren koiran treenaamiseen,
sosialistamiseen ja harjoitteluun kannattaa harkita aikuisen aussien
hankkimista. Tällainen rescue-aussie voi olla jalostustyönsä tehnyt
eläin tai vanhentunut näyttelykoira, joka etsii eläkekotia. Toinen
hyvä vaihtoehto on jokin vähemmän aktiivinen rotu.
Jos päädyt
pentuun, älä kiirehdi pennun ostamisen kanssa. Keskustele useampien
kasvattajien kanssa ja kysy heiltä paljon kysymyksiä. Jos
mahdollista, vieraile kenneleissä ja käy katsomassa mahdollisen
pennun vanhempia ja muita sukulaisia. Jos et voi vierailla paikan
päällä, pyydä kasvattajaa lähettämään video koirista sekä yksin,
että toisten koirien ja ihmisten kanssa. Jos et pidä siitä mitä näet
tai jos sinusta tuntuu, ettet tulisi toimeen kyseisen koiran kanssa,
siirry seuraavaan kasvattajaan.
Opiskele ja
tutustu kunnolla australianpaimenkoiriin. Kuten kaikki koirarodut ja
sekarotuiset koiratkin, aussiellakin on omat perinnölliset
sairautensa ja luonneongelmansa. Jokaisella jalostuseläimellä tulisi
olla viralliset lonkka- ja silmälausunnot, joissa eläimet todetaan
terveiksi perinnöllisistä sairauksista. Myyjän tulee esittää näistä
tutkimuksista viralliset dokumentit pyydettäessä. Ole tarkka siitä,
että kasvattaja on vastuullinen. Pyydä suosituksia aiemmilta itseäsi
muistuttavilta pennunostajilta, joilla on samanlaiset tarpeet ja
elämäntilanne kuin itselläsi. Ole rehellinen kasvattajalle – ja
itsellesi, siitä mitä tarvitset ja haluat koiralta. Kaikki terveet
aussiet ovat hyvin energisiä, varsinkin nuorena, ja vastuullisesti
kasvatetut aussiet ovat älykkäitä koiria, jotka vaativat paljon
tekemistä, harjoittelua ja aktivointia. Nämä artikkelissa kuvaillut
luonteenpiirteet ja ominaisuudet tekevät australianpaimenkoirasta
roduista rakkaimman niille rodun vakaville harrastajille, jotka ovat
tekemisissä rodun kanssa työtehtävien, harrastusten tai
perheenjäsenen muodossa.
Sheila Webster Boneham, Fil Tri, kasvattaa ja
kilpailee australianpaimenkoiriensa kanssa näyttelyissä,
paimennuksessa, tottelevaisuudessa ja agilytyssa. Hän kirjoittaa
koirista kotonaan Bloomingtonissa, Indianassa, jossa hän asuu
aviomiehensä Rogerin, viiden aussien ja yhden labradorin sekä yhden
kissan kanssa.
Työtyyppin ja näyttelytyypin
australianpaimenkoirien eroavaisuuksista
|
Työtyyppinen koira
|
Näyttelytyyppinen
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|