Uusinta tutkittua tietoa lonkka- ja kyynärniveldysplasioiden jalostuksesta

Lonkka- ja kyynärniveldysplasian jalostus

Sekä lonkka- että kyynärniveldysplasia ovat koiralla tyypillisiä kvantitatiivisia eli laadullisia ominaisuuksia. Koiran lonkkien ja kyynärpäiden kehitykseen vaikuttaa suuri joukko geenejä sekä erilaiset ympäristötekijät. Esimerkkeinä muista laadullisista ominaisuuksista voidaan mainita vaikkapa koiran säkäkorkeus ja paino.

Laadullisen ominaisuuden kehittymisessä on mukana sekä positiivisesti, että negatiivisesti vaikuttavia geenejä ja lopputuloksen kannalta näiden geenien suhteet ovat ratkaisevia.  Geeneillä on usein muitakin vaikutustapoja kuin pelkät määräsuhteet. Ne voivat esimerkiksi olla dominoivia (hallitsevia) tai resessiivisiä (väistyviä), ja geeneillä voi olla yhdysvaikutuksia toistensa kanssa. Hallitseva geeni pääsee esille syntyvässä pennussa, jos pentu saa ko. geenin  vaikka vain toiselta vanhemmaltaan ja väistyvä geeni tulee esille pennussa vasta, jos pentu perii ko. geenin molemmilta vanhemmiltaan. Yhdysvaikutukset tarkoittavat sitä, että jokin geenin vaikutus näkyy pennusta ulospäin vasta, jos sillä on perimässä ”apunaan” jokin toinenkin samaan ominaisuuteen vaikuttava geeni.

Perimä eli genotyyppi / geenit asettavat rajat joiden puitteissa ympäristö eli liikunta, ruokinta, lepo jne. edelleen muokkaavat ominaisuutta (fenotyyppi, ilmiasu). Jalostusvalinnassa on koiran oman ilmiasun sijasta kiinnitettävä huomio koiran jälkeläisilleen siirtämiin geeneihin, joiden näkyvyyttä ympäristötekijöiden vaikutus "häiritsee". Ympäristötekijät kun eivät periydy vanhemmalta jälkeläiselle. Siksi laadullisten ominaisuuksien jalostaminen on usein hankalaa pelkän ilmiasun perusteella.

Mikä on periytymisaste?

Periytymisaste (h2) kertoo, missä määrin geenit keskimäärin vaikuttavat kunkin koiran tulokseen ja toisaalta kuinka suuri osuus koirien välisistä näkyvistä eroista on muista tekijöistä aiheutuvaa.

Esimerkiksi 20% periytymisaste dysplasiassa EI tarkoita sitä, että dysplasiatapauksista 20% olisi periytyviä ja loput ympäristön aiheuttamia. Sen sijaan periytymisaste kuvaa populaation perinnöllisen vaihtelun määrää eli sitä kuinka paljon populaatiossa on erilaisia tutkittavaan ominaisuuteen vaikuttavia geenejä. Periytymisasteesta voidaan päätellä kuinka hyvät mahdollisuudet meillä on jalostuksen kautta vaikuttaa rodun tasoon kyseisessä ominaisuudessa.

Periytymisaste kuvaa siis kyseessä olevan mitan, vaikkapa lonkka-arvosanan, käyttökelpoisuutta jalostuksessa. Jos mitalla on pieni periytymisaste, kuten usein esimerkiksi luonneominaisuuksissa käytettävillä mitoilla on (esim. luonnetestitulos), ei se tarkoita sitä, ettei ominaisuus olisi periytyvä.  Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koirien välisiä perinnöllisiä eroja ei käytettävissä olevalla mitalla saada kunnolla esille. Syynä on ympäristötekijöiden hämäävä vaikutus. Myös, jos rodun kaikki tiettyyn ominaisuuteen vaikuttavat alleelit (geenit) ovat samoja, eli kaikkien koirien genotyyppi tietyn ominaisuuden suhteen on sama (esimerkiksi kaikki koirat ovat väriltään mustia ja muunlaisia koiria ei enää synny), ei koirien välillä ole perinnöllisiä eroja enää jäljellä. Silloin periytymisaste on nolla vaikka ominaisuus onkin periytyvä. Jalostuksen tuloksena koirat muuttuvat yhdenmukaisemmiksi ja perinnöllinen vaihtelu pienenee.

Lonkka- ja kyynärniveldysplasian periytymisasteita on laskettu useassa tutkimuksessa sekä Suomessa että ulkomailla, ja periytymisasteiden on todettu olevan rodusta ja populaatiosta riippuen kohtalaisia tai korkeita (0.20-0.60).  Huomattavaa on, että periytymisaste näyttäisi vaihtelevan myös koiraroduittain.

Jalostuksella voidaan vaikuttaa lonkka- ja kyynärniveldysplasiaan

 Koska periytymisasteet ovat useimmissa roduissa vähintään kohtalaisia, ovat lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöt hyvin vähennettävissä jalostusvalinnan avulla. Suomessa Katariina Mäen tekemän tutkimuksen perusteella suomenajokoiralla, rottweilerilla ja berninpaimenkoiralla voitaisiin lonkkadysplasian suhteen - ja rottweilerilla myös kyynärdysplasian suhteen - tehdä suhteellisen tarkkaa jalostusvalintaa jo koiran omankin tuloksen perusteella, mutta sukulaistietojen käyttö tuo valintaan lisävarmuutta. Muilla tutkimukseen osallistuneilla roduilla on erittäin tärkeää huomioida koiran oman tuloksen lisäksi myös sukulaisten tulokset. BLUP-indeksit tekevät tämän helpoksi. BLUP-indeksi on ennuste eläimen perinnöllisestä arvosta, genotyypistä. Se ei siis kuvaa eläimen omaa tilaa, fenotyyppiä, kuten esimerkiksi lonkkaröntgenkuva, joten indeksillä ei välttämättä ole paljoakaan tekemistä koiran fenotyypin, esimerkiksi lonkkakuvaustuloksen kanssa. Indeksi on kyseisen aineiston (omat tulokset ja sukulaisten tulokset) perusteella laskettu arvio siitä millaiset koiran perintötekijät ovat, eli mikä on koiran arvo jalostuseläimenä kyseisessä ominaisuudessa. Jos ja kun indeksien käyttö yleistyy, voitaisiin PEVISA:n nykyiset koiran omaan tulokseen perustuvat suositukset ja rajoitukset korvata indeksisuosituksilla ja rajoituksilla. Näin valinta kasvuhäiriöiden vähentämiseksi perustuisi tarkemmin koiran geneettiseen arvoon pelkän ilmiasun sijasta.

 Australianpaimenkoirilla on toistaiseksi suhteellisen vähän virallisesti kuvattuja koiria, joilla olisi kuvattuja sukulaisia ja jälkeläisiä, joten oman indeksin laskeminen ei ole vielä ihan tätä päivää, mutta tulevaisuudessa indeksit voivat olla apuna myös australianpaimenkoirien lonkka- ja kyynärniveldysplasian vastustamisessa.

Tämän valossa jokaisen koiran kuvaaminen ja tutkituttaminen on tärkeää ja informatiivista, vaikkei kyseistä koiraa koskaan aiottaisi käyttää jalostukseen.  Jokaisen kuvatun koiran tulokset antavat arvokasta lisätietoa kasvattajan ja sukulaisten omistajien tekemiin jalostusratkaisuihin!

 Lähteet:

Mäki Katariina, 2002. Lonkka- ja kyynärniveldysplasian jalostukseen pian avuksi BLUP-indeksejä, Helsingin Yliopisto

Mäki Katariina, 2002. Mikä on BLUP-indeksi?

Referointi Hanna-Mari Laitala

Katariina Mäen ja Juha Tenhusen artikkelit esimerkkeineen valottavat perinnöllisyyden merkitystä erittäin selvästi, suositeltavaa luettavaa kaikille asiasta kiinnostuneille ja kasvattajille!

 

 

©Hanna-Mari Laitala