Syöpä: Tappava uhka

by CA Sharp

Suomentanut Hanna-Mari Laitala

Julkaistu ensimmäistä kertaa Douple Helix Network News, talvella 2002

Odotimme eläinlääkärimme tutkimushuoneessa Sydneyn röntgenkuvien kehittymistä. Koiralla oli epänormaali luinen patti oikeassa etujalassa, aivan olkapään alapuolella.

Sydney on rescuekoira, joka oli pelastettu kunnallisesta koiratarhasta sen kierrettyä useita koteja. Lopulta se löysi ”ikuisen kodin” meidän luotamme. Nyt olimme sen mahdollisuuden edessä, että tällä iloisella, lempeällä, pienellä blue merlellä australianpaimenkoiralla olisi osteosarkooma, tappava luusyöpä.

”Syöpä” on yksi niistä pelottavista sanoista, joita et koskaan haluta kuulla liitettävän keneenkään läheiseen ja rakkaaseen, ihmiseen tahi eläimeen. Syöpä voi olla rumentava sairaus. Se aiheuttaa hirveitä kärsimyksiä ja jopa olemassa olevat hoitomuodot ovat usein riipaisevia. Syöpä voi tappaa.

Jokainen, joka joutuu kasvokkain syövän kanssa väistämättä miettii ”Miksi?”. Ihmiset pohtivat mitä he ovat tehneet väärin ansaitakseen tämän kamalan taudin rakkailleen. Totuus on kuitenkin, että useimmat syövän kehitykseen vaikuttavat seikat ovat meidän vaikutusvaltamme ulkopuolella. On olemassa muutamia asioita, joita koiran omistajat ja kasvattajat voivat tehdä vähentääkseen syöpäriskiä, käsittelemme niitä myöhemmin.

Syöväksi ei kutsuta mitään yksittäistä sairautta vaan syöpä-käsite sisältää kokonaisen ryhmän sairauksia, joissa solut lisääntyvät epänormaalisti isäntänsä kustannuksella. Syöpäsolut lisääntyvät epätavallisen nopeasti ja tunkeutuvat ympäröiviin kudoksiin. Syöpäsolut eivät myöskään kykene toimimaan kuten kohdekudoksensa normaalit solut. Syövästä on olemassa useita erilaisia alaryhmiä; karsinoomat ovat pintasolujen ja kudosten syöpäsairauksia ja niitä esiintyy niin ihon, kuin sisäelintenkin pinnoilla; sarkoomat kohdistuvat tukikudoksiin eli luihin, lihaksiin, jänteisiin ja jopa verisuoniin. Leukemiaa esiintyy veren valkosoluissa ja lymfoomat iskevät imukudoksiin.

Syöpiä tavataan useimmiten vanhoissa koirissa, jopa noin puolet ikääntyneistä korista sairastuu syöpään. Syöpää esiintyy useimmin puhdasrotuisissa, kuin sekarotuisissa koirissa ja jotkut syöpätyypit ovat yleisempiä tietyissä roduissa kuin koko populaatiossa yleensä. Syöpä on erilaisten onnettomuuksien jälkeen koirien toiseksi yleisin kuolinsyy.

Yleisimmät koirien syöpätyypit ovat nisäkasvaimet, sarkoomat, lymfoomat ja ihosyövät. Syöttösolujen kasvaimet, eräänlaiset ihosyövän muodot ovat kaikista yleisimpiä. Mielenkiintoista kyllä, koirilla on harvemmin sellaisia syöpätyyppejä, jotka ovat ihmisillä yleisiä esim. keuhko-, paksusuoli- ja munasarjasyöpiä. Erot johtunevat koirien ja ihmisten erilaisesta fysiologiasta ja elämäntavoista. Koiraeläimen lisääntymiselimistö eroaa ihmisestä sekä toiminnaltaan, että rakenteiltaan. Koirien ruuansulatuselimistö on huomattavasti lyhyempi ja ravitsemustarpeet ja tottumukset ovat erilaisia kuin ihmisellä. Koirat ovat myös huomattavasti lyhyt ikäisempiä kuin ihmiset. Lisäksi koirat eivät tupakoi, vaikkakin osa koirista elää tupakoivien ihmisten kanssa. Tupakoivan ihmisen kanssa asuva koira saattaa altistua passiiville tupakoinnille, joka voi olla jopa vaarallisempaa kuin varsinainen tupakointi.

Joillakin roduilla on omia erityisiä syöpäongelmiaan: Isot ja jättirodut ovat alttiita osteosarkoomille, berninpaimenkoirat hysteosarkoomille ja keskikokoiset mustat villakoirat syöttösolujen karsinoomalle, muutamia mainitakseni.

Syöpäsairaudet ovat alkuperältään geneettisiä, mutta ne eivät välttämättä ole perinnöllisiä. Syövät aiheutuvat geenien mutaatioista. Suurin osa syövistä ei kuitenkaan esiinny iturata- ja sukusoluissa. Syöpää aiheuttavat muutokset eivät rajoitu pelkästään geenitasolle, vaan muutoksia voi tapahtua myös kromosomitasolla. Joissakin tapauksissa kromosomit sotkeentuvat nk. solmuksi DNA:ssa, syytä tällaisiin muutoksiin ei vielä tiedetä. Jos kromosomin sotkeutuminen tapahtuu lähellä kasvainmutaatiogeeniä, voi seurauksena puhjeta syöpä. Nk. transpositiossa, jossa kahden eri kromosomin palaset vaihtavat paikkaa keskenään, voi myös olla tuloksena syöpäsairaus. Ihmisten krooninen myelogeeninen leukemia on tästä hyvä esimerkki: Kromosomi 22:sen palanen liittyy kromosomi 9:ään muodostaen nk. ”Philadelphia kromosomin” (nimetty löytöpaikkansa mukaan). Tässä tapahtumassa yhtyy kaksi geeniä siten, että se johtaa leukemia solujen uudiskasvuun.

Useimmiten syöpä johtuu DNA:n kopiointivirheistä tai varsinaisesta DNA:n vaurioitumisesta sen altistuttua esimerkiksi kemiallisille aineille tai ultraviolettivalolle. Normaalisti koiran solut jakautuvat, kopioituvat ja kopioivat kromosomeja tuhansia kertoja koiran elämän aikana. Mikään kopiointisysteemi ei ole täydellinen; DNA-koodissakin voi tapahtua satunnaisia virheitä kopioinnin aikana, siitä voi kadota osia tai niitä voi tulla DNA-ketjuun lisää. Ajan kuluessa tällaiset virheet kasaantuvat. Syöpä on yleisempää vanhoilla koirilla, koska niiden elimistössä on tapahtunut suuri määrän solunjakautumisia ja kopiointitapahtumia ja iän myötä koirat ovat myös altistuneet ympäristön vaikutuksille enemmän. Vanhan koiran DNA:ssa on näiden tekijöiden summana suurempi mahdollisuus syöpää aiheuttaviin virheisiin.

Kaikki syövät eivät kuitenkaan esiinny vanhoissa koirissa. Kemiallisille myrkyille tai säteilylle altistuminen voivat johtaa DNA:n vaurioitumiseen ja syövän puhkeamiseen nuorillakin eläimillä. Joillakin yksilöillä on jo syntyessään mutaatioita, jotka altistavat syövälle. Wilmsin kasvain on perinnöllinen munuaissyöpä, jota esiintyy lapsilla. Joitain viruksia on myös yhdistetty syöpään, virukset voivat vallata solun DNA-koneiston ja alkaa tuottaa sillä normaalin DNA:n sijasta uusia viruksia. Tällaisen valtauksen yhteydessä viruksen DNA:ta voi sotkeentua solun oman DNA:n sekaan ja riippuen siitä mitkä geenit valtauksessa vaurioituvat, eläin joko sairastuu syöpään tai jatkaa normaalia elämäänsä.

Solut eivät ole täysin kyvyttömiä korjaamaan DNA-tuotannossa tapahtuneita virheitä. DNA-systeemissä on useita samanlaisena toistuvia jaksoja, jotka voivat paikata ja jopa korvata kokonaan pienten ja merkityksettömien mutaatioiden vaikutuksia. Esimerkiksi nk. ”siivooja”-geenit tuottavat proteiineja, jotka on suunniteltu korjaamaan tai leikkaamaan pois vahingoittuneet DNA:n osat. Jos solussa esiintyy tarpeeksi suurta DNA:n tuhoutumista, kasvaimen-vaimentajageenit, kuten BRCA1 ja p53, aikaansaavat solukuolemia eli aiheuttavat epäkuntoisen solun itsetuhoutumisen. Kasvainten vaimentajageenien mutaatioihin onkin yhdistetty useita syöpämuotoja. Muun muassa rintasyöpään liittyy hyvin usein mutaatio BRCA1 vaimentajageenissä.  Useihin muihin ihmisten ja koirien syöpiin, mm. koirien nisäkasvaimiin, liittyy p53-geenin mutaatioita. Jos mutaatio tapahtuu nk. ituradan (lisääntymissolut) soluissa, mutaatio periytyy seuraavalle sukupolvelle. Onneksi yksilön pitää periä toimimaton kasvaimen vaimentaja-geeni molemmilta vanhemmiltaan, ennen kuin se lakkaa toimimasta ja antaa kasvaimen kasvaa rauhassa.

Proto-onkogeenit ovat geenejä, jotka säätelevät normaalia solukasvua ja jakautumista sekä estävät soluja kasvamasta villisti ja hallitsemattomasti. Kun nämä geenit mutatoituvat, niitä kutsutaan onkogeeneiksi. Onkogeenit voivat vaikuttaa kasvaimen vaimentaja-geeneihin niin, että ne lakkaavat toimimasta. Onkogeenit voivat olla dominantisti tai resessiivisesti periytyviä, eli jo yhdeltä vanhemmalta peritty mutatoitunut geenimuoto voi aiheuttaa syövän.

Toinen DNA:n korjausmekanismi, joka estää pahoja virheitä muodostumasta on kirjoitettu suoraan DNA-koodiin. Jokaisessa geenissä on emäskolmikkoja joita kutsutaan tripleteiksi. Nämä tripletit ovat koodin ”sanoja”. Triplettien avulla tuotetaan RNA-palasia, joita tarvitaan solun toimintojen ylläpidossa. Tripletit muodostuvat emäksistä joita kutsutaan seuraavasti: adeniinit, guaniinit, sytosiinit sekä tymiinit. Emäkset merkitään yleensä kirjaimilla A, C, G sekä T ja muodostavat pareja keskenään ainoastaan seuraavasti: A – C ja G – T. Kun RNA:ta valmistetaan DNA:n kaksoiskierre aukeaa ja DNA-rihman viereen kasataan kopio paikalle saapuvista emäsyksiköistä (tosin RNA:ssa tymiinin korvaa urasiili). DNA-koodin pätkä TAC kopioituu RNA pätkäksi, jossa on seuraavat emäkset: GCA. Tämä pätkä puolestaan koodaa tiettyä aminohappoa, joka lopulta on osa geenin tuottamaa proteiinia. Solussa yhtä tiettyä aminohappoa koodaavat seuraavat emäskolmikot TAA, TAG ja TAT, joten jos yhdessä kolmikossa tapahtuu kopiointi virhe, se ei vielä aiheuta lopullista solun toiminnan häiriintymistä.

Koiran omistajilla ja kasvattajilla on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristön syövän aiheuttajiin. Jo se seikka, että syövät ovat kaikista suurin ihmisiä tappava sairausryhmä, kertoo siitä, että olemme vielä melko kaukana tämän sairauden ymmärtämisestä ja syöpäriskien hallitsemisesta. Tiedämme kuitenkin jotakin riskien hallinnasta ja syöpää aiheuttavista asioista ja jos haluat suojata koiraasi syövältä, toimi sen kanssa samoin, kuin toimit suojataksesi itseäsi tai perhettäsi. Huolehdi siitä, että koirille tarjoamasi vesi on puhdasta, älä pidä koiraasi paikassa, jossa ilma on saastunutta ja mikäli koirallasi on heikko pigmentti, huolehdi siitä, ettei se pääse palamaan auringossa tai oleskele pitkiä aikoja suorassa auringon paisteessa ilman suojaa. Huolehdi siitä, ettei koirasi pääse tekemisiin kemikaalien ja myrkkyjen kanssa. Älä käytä tarpeettomasti tai liikaa kemikaaleja, kuten lääkkeitä ja matolääkkeitä tai kotitalous- ja puutarhakemikaaleja. Hyvä ja tasapainotettu ravinto on myös erittäin tärkeää. Koirien ravinnon ja syövän väliset yhteydet ovat hyvin vähän tutkittuja, mutta ihmisillä ravinnon ja syövän väliltä on löydetty sekä positiivisia, että negatiivisia yhteyksiä. Ravinnon valmistustapa ja käytettävät ainekset voivat vaikuttaa syöpäriskiin. On siis oletettavaa, että ravinnolla on merkitystä myös koirien syöpäriskiin. Käytätpä sitten teollista koiran ruokaa tai kotiruokaa, muista varmistaa, että ruoka sisältää tarpeeksi antioksidantteja ja vitamiineja kuten C- ja E-vitamiinia. Hyvä ravinto ei suojaa koiraasi kaikilta syöviltä, mutta siitä on apua.

Kasvattajalla on käytössään myös muita keinoja syövän vastaisessa taistelussa. Jotkin rodut ja toisaalta jotkin rodussa esiintyvät linjat sairastuvat helpommin tietyn tyyppisiin syöpäsairauksiin. Kasvattajan tulisikin aina tuntea rodussa esiintyvät syövät ja tietää mitkä koirat niihin ovat sairastuneet. Näillä tiedoilla ja huolellisella jalostussuunnittelulla kasvattaja voi vähentää kasvattiensa riskiä sairastua tietyn tyyppisiin syöpiin. Esimerkiksi sellaista urosta ja narttua ei ole viisasta yhdistää, joiden molempien taustalla löytyy luusyöpää. Ei myöskään kannata kasvattaa sellaisia koiria, joissa on ominaisuuksia, jotka altistavat syövän puhkeamiselle, kuten laajat pigmentoitumattomat alueet.

Sisäsiitos vaikuttaa syöpäsairauksien lisääntymiseen. Tätä todentaa mm. se, että puhdasrotuiset koirat ovat alttiimpia syöville, kuin sekarotuiset koirat ja joissain roduissa tietyt syöpäsairaudet ovat huomattavasti yleisempiä kuin muissa roduissa keskimäärin. Kaikki rodut ovat väistämättä jossakin määrin sisäsiitettyjä ja jokaisella rodulla on vain osa koko maailman koirapopulaation geeneistä käytettävissään, sekä hyvistä, että huonoista geeneistä. Rotuja vertailtaessa on todettu, että mitä sisäsiitetympi jokin rotu / linja on sitä todennäköisemmin sen edustajat sairastuvat syöpään nuorella iällä. Tiedetään myös, että mikäli syöpää aiheuttavat mutaatiot ovat tapahtuneet ituradassa ja sukusoluissa, sisäsiitos ja linjasiitos nostavat riskiä, että syntyvät jälkeläiset perivät viallisen geenimuodon molemmilta vanhemmiltaan. Tämä mielessä pitäen kasvattajien tulisi välttää sisäsiitoksen kasvattamista aina kun mahdollista ja mahdollisuuksien mukaan sisäsiitosastetta tulisi pyrkiä pienentämään.

Laajemmin tarkasteltaessa olisi erittäin hyödyllistä, että rotujärjestöt ja kerhot alkaisivat kerätä tietoa siitä millaisia syöpäsairauksia rodulla esiintyy ja missä iässä sairaudet yleensä puhkeavat. Tästä on apua paitsi kasvattajille, jotka tietävät mitä varoa, myös rotujärjestölle, joka saa tietoa siitä mihin kannattaisi panostaa tutkimusrahoitusta ja tiedon keruuta.

Ne viisitoista minuuttia, jotka odottelimme Sydney’n röntgen kuvien valmistumista, tuntuivat kestävän ikuisuuden. Lopulta eläinlääkäri saapui ja napsautti kuvat valotaululle Näin hyvät uutiset heti, Sydneyllä ei ollut syöpää. Koira oli joskus menneisyydessään murtanut jalkansa, ehkäpä potkun seurauksena, ja jalka oli jätetty paranemaan ilman hoitoa. Luu oli korjaantunut hyvin, mutta jalkaan oli jäänyt virheasento. Eli ei kasvainta ja sen suurempaa huolta, vain pelkkä muistutus ikävästä menneisyydestä. Kiitimme eläinlääkäriä lämpimästi ja lähdimme vastaanotolta iloiten siitä, että saisimme nauttia tämän lempeän koiran seurasta vielä vuosia eteenpäin.