Australianpaimenkoiran alkuperä ja varhaista historiaa

text: Hanna-Mari Laitala

Rodun alkuperä on hämärän peitossa ja arvailujen varassa, mutta nykyiseen muotoonsa aussie on kehitetty Pohjois-Amerikassa ja lähinnä Amerikan länsiosissa. Australianpaimenkoirasta voikin sanoa, että se on oivallinen esimerkki onnistuneesta amerikkalaisen sulatusuunin paistoksesta. Rotuna australianpaimenkoira on yksi maailman parhaista seuralaisista niin työskentelykykynsä, älykkyytensä kuin luonteensakin puolesta!

 Baskipaimenten sinisiä koiria vai jotain muuta?

 Espanjan ja Ranskan välisillä Pyreneiden vuoristoilla asuvat baskit ovat olleet eräs varhaisimpia kotieläimiä kesyttävä ja kasvattava kansa. Valitettavasti heillä ei ole ollut kirjoitettua kieltä ja jäljelle jääneet historialliset yksityiskohdat heidän käyttämistään paimenkoirista ovat lähinnä perimätietona siirtyneitä  tarinoita ja legendoja. 1800-luvulla vuoristojen baskipaimenia siirtyi lampaineen ja koirineen Australiaan, jossa lampaan kasvatus kukoisti ja villateollisuus kasvoi ja kehittyi huimaa vauhtia. Baskipaimenet matkasivat laumojensa mukana edelleen Yhdysvaltoihin, kun villan kysyntä kasvoi kasvamistaan ja amerikkalaiset lampaan kasvattajat tuottivat Australiasta maahansa hyvävillaisia merinolampaita paimenineen.

 Lammaslaumojen mukana kulkevien paimenten elämä oli kovaa ja täynnä raskasta työtä. Paimenten koirien elämän voi kuvitella olleen vielä astetta karumpaa, joten vain karaistuneet, lujat ja sopeutuvaiset koirat selvisivät töistään ja velvollisuuksistaan paimenten rinnalla. Nämä baskien mukana tulleet koirat eivät vain paimentaneet lampaitaan läpi ”villin lännen” vaan samalla puolustivat laumaansa petoja vastaan, osoittivat erittäin vahvoja synnynnäisiä paimennusviettejä ja olivat viimeiseen asti omistautuneita isännilleen. Koiria oli helppo ohjailla ja kouluttaa mutta ne säilyttivät silti tietyn määrän itsenäisyyttään ja kykenivät huolehtimaan itsestään ja laumastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Erään lammaspaimenen kertoman mukaan hänen koiransa oli kuin ajatus ja totteli pienintäkin käskyä mutta jos koira huomasi illalla kotiin tultaessa, että laumasta puutui osa se jäi töihin käskyistä huolimatta, kunnes pieninkin karitsa oli saatu paimennettua puskista ja louhikoista takaisin kotiin.

Tällaiset ominaisuudet luonnollisesti kiinnittivät muiden paimenten huomion ja baskipaimenten koiria risteytettiin eri rotujen kanssa haluttujen ominaisuuksien leviämiseksi muihin paimenkoiriin.

 1800-luvun lopulta on säilynyt tietoja, joiden mukaan Espanjasta varta vasten tuotettiin Amerikkaan paimenkoiria, jotta saataisiin työkoiriin toivottuja paimennusominaisuuksia. Näihin aikoihin Espanjasta tuotiin briardeja, pyreneiden paimenkoiria ja partacollieta muistuttavia koiria, joita amerikkalainen sulatusuuni yhdisteli parhaan mahdollisen tuloksen löytämiseksi. Tällöin ei vielä annettu niinkään arvoa rodullisesti puhtaille yksilöille, vaan koiran katsottiin olevan silloin täydellisen, kun se työskenteli toivotulla tavalla. Yhdistelemällä eri rotuja ja koiria hitaasti muokattiin paimenkoirille vaadittavat ominaisuudet ja työhön soveltuva ulkomuoto. Tänä päivänä pitäisikin muistaa rodunomaisuutta vaalittaessa rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ja se tosiasia, että kun koira pystyy työskentelemään vaaditulla tavalla, sen rakenne ja muut ominaisuudet ovat kohdallaan, ja se on todellinen australianpaimenkoira.

 Pohjois-Amerikkaan oli jo ennen 1800-lukua tullut eri maiden paimenten ja lampaiden mukana useita erilaisia paimenkoiria  mm. smithfield, skotlanninpaimenkoira (collie), border collie, partacollie, englannin paimenkoira (english shepherd) ja bouvier.

Kuinka ”sinisten pikku koirien”-rotua sitten on alettu kutsua australianpaimenkoiraksi? Nimen alkuperästä ei ole varmaa tietoa ja se saattaa olla tuplasti harhaan johtava, sillä mikä tahansa edellä luetelluista englantilaisperäisistä roduista saattaa olla aussien esi-isä, lisäksi tämän päivän aussie muistuttaa läheisesti esim. australialaista german coolieta, welsh bobtailia ja irish collieta sekä jo edellä mainittua english shepherdiä. Rodun alkuajoilta säilyneiden useiden tarinoiden mukaan tämä ”pieni sininen koira” kuitenkin tuli baskipaimenten mukana Australiasta ja tämän takia rodun nimeksi vakiintui australianpaimenkoira. Tänä päivänä Yhdysvalloissa on jonkin verran keskusteltu rodun nimen muuttamisesta Amerikan paimenkoiraksi sillä nykyinen australianpaimenkoira on kiistatta kehitetty Yhdysvalloissa vaikka rodun esi-isät olisivat tulleet itse Atlantikselta.

Alkuaikoinaan Amerikassa aussiet saavuttivat kunnioitettavan maineen paimenten ja karjankasvattajien keskuudessa, mutta suurelle yleisölle rotu tuli tutuksi vasta rodeotähti Jay Sislerin myötävaikutuksella. Viisikymmentä- ja kuusikymmentä luvuilla Jay Sisler esiintyi aussiensa kanssa rodeoissa ja kiertävissä villin lännen tapahtumissa ympäri Pohjois-Amerikkaa. Sislerin omat kasvatit ja täyssisarukset Stub ja Shorty esittivät ilmiömäisiä temppuja saaden ihmiset ihastelemaan älykkyyttään ja ketteryyttään. Veljesten temppukavalkaadiin kuului mm. päällä seisontaa, naruhyppelyä, tasapainoilua erilaisilla tangoilla, tikapuiden kiipeämistä, ym. temppuja jotka tänäkin päivänä olisivat erittäin vaikuttavia. Temppukaksikko ihastutti ihmisiä myös kahdessa Disneyn elokuvassa: Run Appaloosa Run ja STUB-The Greatest Cowdog in the West.

Jay Sisler ei itse harrastanut laajamittaista kasvatustyötä, mutta Sisler’s Shorty löytyy useamman kuuluisan ja menestyneen aussielinjan takaa. Shorty oli kaunis, erinomaisesti työskentelevä blue merle joka jätti loistavat ominaisuutensa vahvasti jälkeläisiinsä. Samoihin aikoihin Sislerin kiertueiden kanssa useat rodun alkuaikojen suurista kasvattajista tekivät tärkeää ja ikimuistettavaa työtään luodessaan meille  tämän päivän australianpaimenkoiraa. Fletcher Wood (Wood’s), Dr Noel Heard (Flintridge), Steve Mansker (Mansker’s) loivat ja kehittivät omia linjojaan ja esimerkiksi Flintridge-koiria löytyy yhä tänäkin päivänä lähes jokaisen aussien takaa ja Manskerin koirat ovat useiden arvostettujen työlinjojen takana esim. Hartnaglen Las Rocosa, Joe Taylorin Taylor’s Australian Shepherds, Slash V:n ja Casa de Carillo kennelien linjoissa ja kantakoirissa.

 Vuonna 1957 australianpaimenkoirilla oli oma pieni mutta vakaa kannattajajoukkonsa, joka perusti Australian Shepherd Club of America-yhdistyksen eli ASCA:n. Vuonna 1971 ASCA alkoi pitää virallista rekisteriä koirista ja järjesti näyttelyitä, tottelevaisuus- sekä jäljestyskisoja, joissa koirat pystyivät hankkimaan itselleen virallisia titteleitä. 1974 organisoitiin paimenkoiraohjelma ylläpitämään ja korostamaan rodun alkuperäisiä paimennustaipumuksia ja vasta vuonna 1975 perustettiin komitea kehittämään virallista rotumääritelmää australianpaimenkoirille. Rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1977.

Kahdeksankymmentä luvulla ASCA jakaantui kahtia, kun osa jäsenistä halusi päästä mukaan amerikan pääkenneljärjestöön American Kennel Club:iin (AKC) ja saada aussiesta virallisesti tunnustettu rotu Amerikassa. Osa ASCA:n perustajajäsenistä ja kasvattajista pelkäsi tästä mukana tulevan suosion tekevän aussiesta tavallisen populaarirodun ilman tyypillisiä aussien työominaisuuksia. Vastustajat pelkäsivät myös rodun jakaantumista kahteen erilliseen linjaan, joissa toisessa panostettaisiin pelkästään ulkonäköön ja näyttelyissä pärjäämiseen, jolloin muut ominaisuudet kärsisivät ja rotu ei enää olisi oma itsensä. Uusi järjestö The United States Australian Shepherds Assosiation (USASA) muokkasi hieman ASCA:n rotumääritelmää ja rotu otettiin AKC:n viralliseksi roduksi vuonna 1991.

 Suomeen ensimmäinen rekisteröity australianpaimenkoira narttu Propwash Samsara tuli USA:sta Katri ja Raimo Voutilalle vuonna 1994 ja heti seuraavana vuonna Gerry ja Todd Nolen toivat USA:sta maahamme ensimmäisen uroksen Nolen’s Dakota Dancerin sekä nartun nimeltä Hodge’s Tena Rosey. Ensimmäinen aussiepalleropentue syntyi Suomen tähtien alla helmikuussa vuonna 1995 ja sen jälkeen rodun suosio on vakaasti kasvanut. Suomen Australianpaimenkoirat ry perustettiin vuonna 1998 ja pieni mutta ärhäkkä yhdistys luotsaa rakasta rotuamme kunnialla eteenpäin.

 Lähteet:

Jeanne Joy  Hartnagle Taylorm, 1996: All About Aussies

Liz Palika, 1995: The Australian Shepherd- Champion of Versality

Joseph Hartnagle, 1997: Australian Shepherds

Sheila Webster Boneham, 2000: The Guide to Owning an Australian Shepherd