Työkoirat ja näyttelytähdet

Mikä on paimenten ja muotovalioden ero?

Kirjoittaja Sheila W. Boneham, Ph.D.

alkuperäinen julkaisu: Australian Shepherds. Popular Dog Series, Vol 15, 2000

Suomennettu kirjoittajan luvalla

Suomentaja/ referoija Hanna-Mari Laitala

 

Molemmilla sekä työ-, että näyttelytyypin australianpaimenkoirilla on paljon yhteneväisiä ominaisuuksia, jotka ne ovat perineet yhteisiltä esi-isiltään. Kathy Warren, eräs erittäin pitkän linjan australianpaimenkoirien kasvattaja Californiasta (Windsong-kennel)  sanookin että: ”Aussien perusluonne on yhä olemassa molemmissa koiratyypeissä”. Tyypeissä on kuitenkin myös eroja.  Molemmilla tyypeillä on luonnollisesti sama rotumääritelmä, joka kuvailee aussien olevan ensisijaisesti työkoira, jolla on vahvat paimennus- ja vartiointitaipumukset. Farmien ja ranchien työkoirana aussielta vaaditaan myös itsenäisyyttä ja kykyä ratkaista ongelmia.

Näiden taipumusten voimakkuus kuitenkin vaihtelee rodun sisällä ja pennunostajien tulisi olla selvillä aussien eri tyypeistä ja siitä mikä on näyttely- tai työtyypille ominaista.  

Asiaansa perehtyneet kasvattajat valitsevat haluamansa jalostuskoirat tiettyjen ominaisuuksien perusteella, sillä he haluavat kasvattaa koiria, joilla on halutut taipumukset ja luonteenpiirteet. ”Joskus eroavaisuudet voivat olla todella suuria”, varoittaa Sandra Cornwell, jonka Australian Shepherd Club of American (ASCA) Hall of Fame-kennel Fairoaks, on kasvattanut perustyyppisiä aussieta jo vuodesta 1975. ”Näyttelykasvattajat valitsevat jalostuseläimensä koirista, jotka itse polveutuvat näyttelyissä menestyneistä koirista. Näyttelykasvattajat haluavat suloisia, tottelevaisia koiria, jotka ovat näyttäviä ja edustavia näyttelykehässä”, Cornwell kertoo ja jatkaa: ” Työkoirien kasvattajat ovat aivan yhtä kilpailuhenkisiä paimennuskilpailuissaan, kuin näyttelykasvattajatkin mutta he valitsevat jalostuseläimensä käyttöominaisuuksien, eivätkä ulkonäön perusteella. Käyttöominaisuuksien valitseminen ja jalostaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin ulkomuotojalostus ja siinä kiinnitetään huomiota mm. työhalukkuuteen, synnynnäiseen karjanlukutaitoon, kovuuteen jne.”

Rodun kahtiajakautuminen?

”Käyttötarkoitus määrää muodon”-mietelmä on koiran kasvattajien havaitsema tosiasia, ja se on havaittavissa hyvin myös työ- ja näyttelytyypin aussien kehittymissessä viimeisten vuosikymmenten aikana. 1970-luvun puolivälissä, kiinnostus näyttelytoimintaa kohtaan alkoi kasvaa aussieharrastajien keskuudessa. Ideaalitilanteessa näyttelytoiminta tukisi parhaan työkoirajalostusmateriaalin etsimistä ja siellä painotettaisiin koiran rakennetta ja liikkeitä. Todellisuudessa näyttelymenestys riippuu paljon myös koiran esteettisestä olemuksesta. Tästä seuraa, että näyttelykasvattajat valitsevat jalostuseläimensä ainakin osittain ulkomuodon, kuten kauniin värin, valkoisten- ja tan  merkkien, sekä koiran ilmeen perusteella. Työtyypin kasvattajilla puolestaan koiran työkyky on jalostusta ohjaava peruste ja he saattavat jättää huomiotta rotumääritelmän virheiksi luokittelemia virheitä, mikäli ne eivät vaikuta koiran työskentelyyn.

Cornwell selittää että: ” Näyttelyiden yleistyessä 70-luvulla kasvattajat alkoivat valikoimaan koiria, jotka menestyisivät ulkomuotokilpailuissa. Flintridge linjojen koirat olivat erittäin vahvasti esillä ja ne pärjäsivät hyvin, jolloin niistä tuli myös hyvin suosittuja”. Cornwell jatkaa: ” Kasvattajat, jotka arvostivat työominaisuuksia keskittyivät valitsemaan koiria, jotka pärjäsivät parhaiten työtehtävissä. Tällöin ero eri koiratyyppien välillä alkoi kasvaa. ”

Cornwell myöntää, että jalostusvalinnat tiettyjen ominaisuuksien ja taipumusten perusteella on johtanut rodun kahtiajakautumiseen. Cornwell lisää: ” Koska kaikki aussiet ovat peräisin samoista esi-isistä ennen 70-lukua, niillä on paljon yhteisiä ominaisuuksia, erot ovat syntyneet viime sukupolvien aikana tehtyjen valintojen seurauksena ja nämä kaksi eri tyyppiä ovat muodostuneet”.

Jalostusvalinnat ovat siis johtaneet kahteen eri koiratyyppiin. Huomattavimmat erot tyyppien välillä ovat koirien koossa, luuston raskaudessa, turkin paksuudessa, työinnossa sekä vartiointitaipumuksen vahvuudessa. ”Selvin ero tyyppien välillä on koossa kun verrataan täysin työtyyppistä ja näyttelytyyppistä koiraa”, sanoo Anne Shope, Kennel Legendsin kasvattaja, New Mexikosta. Anne ja hänen aviomiehensä Steve tähtäävät kasvatustyössään; ”Mahdollisimman monipuoliseen aussieen, joka pystyy mihin tahansa ja on samalla omistajansa oikea käsi ja paras ystävä”. Shopien Legends kennel on yhdistellyt työtyypin ja näyttelytyypin koiria tuottaakseen koiria, jotka pärjäävät molemmilla puolilla. ”Jotkin työtyypin koirista ovat huomattavasti pienempiä kooltaan ja heikompia rakenteeltaan kuin näyttelytyypin koirat”, Anne kertoo ja jatkaa: ”Meistä tuntuu, että näyttelykasvattajat haluavat koiriinsa enemmän luustoa ja turkkia ja työkasvattajat puolestaan haluavat koiriensa olevan luustoltaan ja turkiltaan kevyempiä.”

Toisin, kuin jotkin muut aussieharrastajat Shopet uskovat, että esteettisyys ja koiran luusto, tai turkki, ovat vain ulkokuorta ja osa pakkausta. ”Olemme todenneet, että luuston määrällä tai turkin paksuudella ei ole mitään merkitystä sille osaako koira tehdä työtä” Anne selittää ja jatkaa: ” Koiran sydän, yhdessä rakenteen,  atleettisuuden ja koulutuksen kanssa määrittää sen, mikä koira pystyy työskentelemään ja mikä ei”.  Anne kuitenkin myöntää, että jotkin linjat ovat taipumuksiltaan ja käyttöominaisuuksiltaan heikompia, johtuen niiden jalostuksessa käytetyistä jalostusvalinnoista, joissa on painotettu ainoastaan jotakin tiettyä ominaisuutta (ulkomuoto) ennemmin kuin monipuolisuutta.

Erot työtyypin ja näyttelytyypin välillä ovat suurimmat kun tarkastellaan koiria, jotka ovat molempien tyyppien ääripäitä. ”Molemmissa tyypeissä on olemassa ääripäitä, sekä henkisissä, että ulkomuoto ominaisuuksissa” kertoo Cornwell ja jatkaa: ”Esimerkiksi joillakin näyttelylinjaisilla koirilla on hyvin raskas luusto, suuret päät ja hyvin pitkä ja paksu turkki, eivätkä ne enää olisi toimivia koiria työtehtävissä ja ympäristössä, jossa vahvuus ja ketteryys ovat oleellisia ominaisuuksia ja joissa helppohoitoinen turkki on arvokas etu. Joillakin näistä koirista on alhainen viettitaso ja työhalukkuus, ne eivät ole energisiä, eikä niillä ole käytännössä enää paimennus- tai vartiointivaistoa. Työkoira puolella puolestaan tavataan kooltaan erittäin pieniä, kevytluustoisia koiria, joilla on ohut, lyhyt turkki sekä erittäin suuri työhalukkuus, loppumaton energia ja hyvin vahva vartiointitaipumus. Tällaiset koirat vaativat paljon tekemistä ja työtä, eivätkä ne sovi tavalliselle koiranomistajalle”.

Onneksemme suurinta osaa aussiesta ei jalosteta tällaisten äärimmäisyyksien tavoittelemiseksi. ”Ne yksilöt, jotka ovat keskivertoja jommassakummassa tyypissä, muistuttavat paljon toisiaan, varsinkin fyysisiltä ominaisuuksiltaan” Cornwell korostaa ja jatkaa: ”Tällaiset keskiverto koirat ovat tyypiltään tasapainoisia ja turkiltaan samankaltaisia. Luonteeltaan tällaiset koirat voivat olla erittäin älykkäitä ja helposti koulutettavia sekä aktiivisia. Työtyypin koirilla on yleensä huomattavasti enemmän sisua ja tahtoa, sillä niitä ominaisuuksia arvostetaan ja tavoitellaan työkoirapuolella ja työkoirakasvatuksessa”.

Steve ja Anne Shopen mukaan aussien tausta antaa sekä työ- että näyttelytyypille mahdollisuudet suorittaa niille annettuja tehtäviä. ”Uskomme, että molempien tyyppien tulee olla rakenteellisesti ja henkisesti tasapainoisia pystyäkseen suoriutumaan tehtävistään, oli tehtävä sitten karjan paimentaminen tai muotovalion arvon saavuttaminen” Anne Shope sanoo ja jatkaa: ”Kummankin tyypin tulee olla temperamentiltaan tasapainoinen. Lisäksi hyvät lonkat, puhtaat, terveet silmät ja oikea purenta ja hampaisto vaikuttavat koirien jokapäiväiseen elämään, noutamiseen, syömiseen, pureskeluun, leikkimiseen ja karjan liikuttamiseen. Vain ne yksilöt, joilla on erinomainen terveys, rakenne, kyvyt ja vaistot saavuttavat oman lajinsa huipputuloksia. Myös oikeanlainen ruokavalio, oikeanlaiset elinolosuhteet, koiran huomioiminen, harjoittelu, rokottaminen, madottaminen ja hyvä fyysinen kunto kaikki edesauttavat saavuttamaan huippusuorituksia ja pitkäikäisyyttä. Koirasta näkyy, kun se on oikein hoidettu ja se on saanut oikeanlaista huomiota”.

Työskentelevät aussiet

Mikä sitten on todellinen työtyypin aussie? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysytään, mutta kaikki asiaan perehtyneet harrastajat ovat yhtä mieltä kahden eri tyypin peruseroista ja siitä kuinka nämä kaksi tyyppiä ovat kehittyneet.

Ensimmäisena vaikuttavana seikkana ja erona kahden eri tyypin välillä ovat koiran esivanhemmat. Warren korostaa, että todellinen työaussie, ”on jalostettu ainoastaan työkäyttöön ja sen takana on useita sukupolvia koiria, jotka ovat todistaneet työkykynsä, ei vain muutamia työkoiria siellä täällä”. Warrenin Windsong aussieta on kasvatettu yli kaksi vuosikymmentä ”Olemaan käyttökelpoisia työkoiria tiloilla, paimennuskokeisssa ja erilaisissa harrastuksissa”. Anne Shope on hieman avarakatseisempi jalostustyössään; hänen mielestään asiat ovat kunnossa kunhan  koira itse kykenee osoittamaan työkykynsä, ja tulee ”linjoista, joissa on siellä täällä sukutaulussa todistetusti tilalla työskenteleviä tai paimennuksessa titteleitä saavuttaneita koiria”. Cornwell puolestaan lisää: ” työlinja yleensä määritellään siten, että siinä on hyvin vähän, tai ei lainkaan Flintridge koiria; työlinjan koirat ovat koiria jotka on valittu ja jalostettu luonteen perusteella eikä sen perusteella kuinka ne menestyvät näyttelykehässä”.

Toinen yleisesti tunnustettu seikka ja ero on se, että työtyypin koirien luonnetta painotetaan vahvasti. ”Kun joku puhuu työtyypin australianpaimenkoirasta”, Pat Loomis pohtii ja jatkaa: ”Minulle tulee mieleen vanhanajan pieni, kevytluustoinen, kevytturkkinen, hyvin ponteva ja vahva, lähes hyperkoira 70-luvulta, koira joka työskentelee nautojen ja karjan parissa tiloilla (ei lampailla).” Loomis on kasvattanut ja treenannut australianpaimenkoiria aina 1970-luvun alkupuolelta saakka Alibi-kennelnimellä. Hän uskoo, että vanhanajan työaussie ”suoriutuu kaikista sille annetuista tehtävistä, eikä sen älykkyyttä voi edes verrata muihin rotuihin”.

”Työkoiran tulee olla kiinnostunut ympäristöstään, sillä tulee olla tarpeeksi itseluottamusta asioiden tutkimiseen ja niistä oppimiseen, sekä tarpeeksi vaistoa ja tahtoa ollakseen peräänantamaton”, selittää Susan Moorehead, Pohjois-Carolinasta. Susan on aloittanut kasvatustyönsä vuonna 1983 ja hänen kennelinsä Brookridge on ASCA:n Hall of Fame Kennel. ” Koira, jolla on paljon sinnikkyyttä ja sisua voi kompensoida rakenteellisia puutteita omalla työ- ja tekemisenhalullaan”, Moorhead kertoo ja jatkaa vielä, että vartiointi- ja puolustusvietti on yleensä suurempi työtyypin koirilla, kuin näyttelytyypin koirilla, ja syy tähän on se, että työtyypin koira tarvitsee töissä menestyäkseen tällaisia luonneominaisuuksia.

”Tilalliset ja paimentavat ihmiset käyttävät hyvin energisiä ja vietikkäitä koiria, joilla on vahva vartiointi- ja puolustustaipumus sekä kyky ratkaista ongelmia itsenäisesti”, kertoo Kris Toft, AKC:n (American Kennel Club) virallinen paimennuskoetuomari. Kris on kasvattanut aussieita kahdenkymmenen vuoden ajan ja lisää vielä: ”Nämä edellä mainitut ominaisuudet yhä löytyvät tämän päivän työtyyppisestä aussiesta”.

Näiden ominaisuuksien vuoksi työtyyppinen aussie ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto tavalliseksi perhekoiraksi. ”Suurimmalla osalla lemmikkien omistajista ei ole tarpeeksi aikaa tai halua omistaa työtyypin koiraa”, sanoo Toft. Moorhead on samaa mieltä siitä että työtyypin aussiet ovat: ”Liian aktiivisia ja liian vaativia tavalliselle perheelle”. Loomis myös myöntää että: ”Nämä koirat tarvitsevat jotakin tekemistä tai ne alkavat itse viihdyttää itseään ja tuhota ympäristöään”.

Show Aussie

Näyttelytyypin aussie on usein sopivampi koiratyyppi tavallisen perheen lemmikiksi. Näyttelytyypin koirat ovat yleensä kauniimpia ja sievempiä, niillä on herttaisemmat luonteenpiirteet ja heikommat vartiointitaipumukset. Näyttelytoimintaa verrataankin joskus kauneuskilpailuihin. Näyttely on kuitenkin parhaimmillaan myös tapahtuma, jossa koira saa oikeudenmukaisen laatuarvion ja kilpailusijoituksen, sen mukaan, miten sen laatu vastaa rotumääritelmää ja sen päivän kilpakumppanien tasoa. Amerikan austalianpaimenkoira kerho (ASCA)  on tukenut näyttelytoimintaa 70-luvun puolivälistä saakka. Vuodesta 1993 austalianpaimenkoira on saanut osallistua myös Amerikan kennelkerhon, AKC:n järjestämiin kaikkien rotujen näyttelyihin.

Periaatteessa näyttelykoira pitäisi arvostella sen mukaan, miten koira selviytyisi työstä johon se on kehitetty. Todellisuudessa, ulkomuoto, esiintyminen ja näytteilleasettajan taidot vaikuttavat suuresti siihen, miltä koira näyttää tuomarien ja tarkkailijoiden silmiin. Tämän lisäksi koiraa arvioidaan rotumääritelmän valossa, joka puolestaan antaa hyvin tiukat vaatimukset sille, miltä erinomaisen yksilön tulisi näyttää ja kertoo tarkasti sen miltä eri ruumiinosien ja mittasuhteiden pitäisi näyttää.

Näyttelyarvosteluun kuuluu oleellisesti myös osa, jossa tuomari tutkii koiraa käsin tunnustelemalla, tuomari tarkastaa, että koiralla on kaikki hampaat (ja oikea purenta), tunnustelee koiran rakennetta ja koiran lihaskuntoa sekä painoa ja tarkastaa, että jokaisella uroksella on kaksi laskeutunutta kivestä. Tuomari arvostelee myös koiran värin, jonka tulisi olla syvä ja mahdollisimman puhdas. Turkin tulisi olla erinomaisessa kunnossa, ja korvien tulisi olla oikeassa asennossa. Koiran tulee liikkua korrektisti, olla rakenteellisesti tasapainoinen ja sen tulisi ilmentää tarkkaavaisuutta ja tietynlaista karismaa.

Rotumääritelmä määrittelee myös erilaisia virheitä ja hylkääviä virheitä. Viat, joilla ei sinällään ole vaikutusta koiran työskentelykykyyn – esimerkiksi pystyt korvat - voivat helposti estää koiran pärjäämisen näyttelykehässä.

Kauneuden ja karisman painottaminen näyttelytyypin koirissa on johtanut siihen, että käytännössä kaikki näyttelyaussiet ovat yhden tietyn koiralinjan jälkeläisiä.

1970-luvulla Weldon Heard ELT, kehitti Flintridge-linjan aussiet. Cornwellin mukaan: ”Näyttelytyypin koirien sukutauluista 80 prosenttia, tai jopa enemmän, johtaa Flintridge-linjan koiriin ja koiriin, jotka ovat lähtöisin samasta geenipoolista. Näyttelytyypin kasvattajat ovat jatkuvasti jalostaneet näyttelykehiä silmällä pitäen, sekä ulkomuodon, että luonteen suhteen”.

Mitkä sitten ovat näyttelytyypisen aussien luonteenpiirteitä? ”Näyttelykoiralla, aivan niin kuin työkoirallakin, pitää olla jonkin verran kiinnostusta ympäröivään maailmaan, sillä pitää olla tarpeeksi itseluottamusta tutkia ja ottaa oppia ympäröivästä maailmasta, sillä pitää olla myös tarpeeksi intoa ja halua tehdä työnsä kunnolla ja olla omistajalleen avuksi. Huippuluokan näyttelykoiran tulee olla rohkea, jotta se pystyy esiintymään ja toimimaan monenlaisissa erilaisissa tilanteissa”, kertoo Moorehead. Näyttelykoirat matkustavat paljon vieraiden ihmisten ja koirien kanssa, jolloin vartiontivietistä on lähinnä vain haittaa. Näyttelykoirissa tätä viettiä onkin koetettu vähentää verrattuna työtyyppisiin koiriin.

Näyttelypuolen rotumääritelmän tarkoitus on kuvata työskentelevän australianpaimenkoiran rakenne ja luonne, vaikkei sitä käytetäkään paimennuskokeissa tuomarointiin. Näyttelytyypinkin oletetaan siirtävän paimennustaipumuksia eteenpäin seuraaville sukupolville, vaikka niiden työskentelyhalu, ja  - tehokkuus on heikompi kuin työtyypin koirien.

” Kennelit, jotka kasvattavat erikoisesti näyttelykoiria, näyttävät laittavan enemmän painoa täydelliselle hampaistolle, leikkaavalle purennalle, oikeanlaiselle värille, lonkka- ja silmätuloksille sekä geneettisille sairauksille kuin kennelit, jotka ovat keskittyneet työtyyppisiin koiriin”, pohtivat Anne ja Steve Shope. ” Työkoiria kasvattavat ihmiset etsivät koiria jotka ’hoitavat homman’, koiran ulkomuoto-ominaisuuksia ei painoteta  ja näin ollen koiran värillä koolla, hampailla jne. ei ole niin suurta väliä, pääasia on, että koira toimii ja tekee työnsä kunnolla.”

Loomis on hieman eri mieltä ja kyseenalaistaa koko näyttelytyypin olemassaolon. Loomis sanoo: ”En usko, että on olemassa näyttelylinjaa. Uskon, että vastuulliset kasvattajat, jotka ovat huolissaan rodun tulevaisuudesta, etsivät parhaita mahdollisia yhdistelmiä, jotka tuottaisivat kauniita, rakenteellisesti korrekteja ja hyväluonteisia koiria. Tietenkään kukaan vastuullinen kasvattaja ei koskaan käytä jalostukseen koiraa, joka ei ole älykäs.”

Ostajan on syytä olla tietoinen eri tyypeistä

Viime vuosina monet ihmiset ovat huomanneet kauniin rodun, joka yhtäkkiä näyttää olevan esillä kaikkialla – mainoksissa, television koiraohjelmissa ja näkyvästi kaupunkikuvassa ja julkisuudessa. Aivan liian usein australianpaimenkoiran kauneus koituu yksittäisten koirien tuhoksi sillä ihmiset hankkivat aussien vain sen kauniin ja erikoisen ulkonäön vuoksi. Australianpaimenkoiran kohdalla tuleekin aina muistaa, että se on jalostettu monipuoliseksi, rohkeaksi, älykkääksi ja itsevarmaksi koiraksi.

Rotuun tutustuville ihmisille ja rodulle itselleen on haitaksi, että tietämättömät ja ajattelemattomat suurkasvattajat/pentutehtailijat ovat huomanneet tämän kauniin rodun suosion kasvun ja haluavat osansa menestyksestä. Aivan kuten muidenkin rotujen parissa toimivat vastuuttomat kasvattajat, he valitsevat jalostuseläimensä sen perusteella kuinka ne ovat saatavilla, eivätkä sen perusteella millainen luonne, rakenne tai terveystilanne kullakin koiralla on.

Varomaton ostaja, joka päätyy ostamaan pennun tällaiselta kasvattajalta kohtaa valitettavan usein vakavia ongelmia koiransa kanssa kuten; sokeutumisen, kuurouden, vakavia lonkkavikoja tai aggressio-ongelmia. Nämä kaikki ovat asioita, joita vastuullinen kasvattaja koettaa parhaansa mukaan vastustaa ja välttää. Ostajan on syytä olla tiedostaa erot, joita vastuullisesti kasvatetuissa aussieissa on, oli kysymyksessä sitten paimennukseen kasvatettu apulainen tai näyttely- ja seurakoiraksi kasvatettu koiratyyppi. Näiden kahden tyypin lisäksi on siis olemassa kolmas myös vastuuttomasti kasvatettu koirajoukko, joka ei sovi kummankaan edellisen tyypin sisälle ja jonka geneettinen tausta ei ole tasapainoinen ja jota ei saisi edes laskea kuuluvaksi australianpaimenkoiriin. Loomis kertookin seuraavaa: ”Kaikki riippuu loppujen lopuksi kasvattajista. Jotkin vastuuttomat kasvattajat tuottavat aivan kamalia yksilöitä, joita he kutsuvat aussieiksi. Nuo koirat eivät ole ainoastaan rumia, vaan niillä on myös vakavia luonneongelmia sekä perinnöllisiä vikoja ja sairauksia.”

Mitä ostaja sitten voi tehdä? Ensinnäkin jokaisen ostajan tulisi rehellisesti arvioida itseään, elämäntyyliään ja koiran tarvettaan. Ja on syytä muistaa, että oli aussie sitten kummasta tyypistä tahansa lähtöisin, se tarvitsee runsaasti liikuntaa ja aktivointia joka päivä, varsinkin pentu- ja nuoruusaikana. Jos sinulla ei ole tarvittavaa aikaa ja energiaa pennun ja nuoren koiran treenaamiseen, sosialistamiseen ja harjoitteluun kannattaa harkita aikuisen aussien hankkimista. Tällainen rescue-aussie voi olla jalostustyönsä tehnyt eläin tai vanhentunut näyttelykoira, joka etsii eläkekotia.  Toinen hyvä vaihtoehto on jokin vähemmän aktiivinen rotu.

Jos päädyt pentuun, älä kiirehdi pennun ostamisen kanssa. Keskustele useampien kasvattajien kanssa ja kysy heiltä paljon kysymyksiä. Jos mahdollista, vieraile kenneleissä ja käy katsomassa mahdollisen pennun vanhempia ja muita sukulaisia. Jos et voi vierailla paikan päällä, pyydä kasvattajaa lähettämään video koirista sekä yksin, että toisten koirien ja ihmisten kanssa. Jos et pidä siitä mitä näet tai jos sinusta tuntuu, ettet tulisi toimeen kyseisen koiran kanssa, siirry seuraavaan kasvattajaan.

Opiskele ja tutustu kunnolla australianpaimenkoiriin. Kuten kaikki koirarodut ja sekarotuiset koiratkin, aussiellakin on omat perinnölliset sairautensa ja luonneongelmansa. Jokaisella jalostuseläimellä tulisi olla viralliset lonkka- ja silmälausunnot, joissa eläimet todetaan terveiksi perinnöllisistä sairauksista. Myyjän tulee esittää näistä tutkimuksista viralliset dokumentit pyydettäessä. Ole tarkka siitä, että kasvattaja on vastuullinen. Pyydä suosituksia aiemmilta itseäsi muistuttavilta pennunostajilta, joilla on samanlaiset tarpeet ja elämäntilanne kuin itselläsi. Ole rehellinen kasvattajalle – ja itsellesi, siitä mitä tarvitset ja haluat koiralta. Kaikki terveet aussiet ovat hyvin energisiä, varsinkin nuorena, ja vastuullisesti kasvatetut aussiet ovat älykkäitä koiria, jotka vaativat paljon tekemistä, harjoittelua ja aktivointia. Nämä artikkelissa kuvaillut luonteenpiirteet ja ominaisuudet tekevät australianpaimenkoirasta roduista rakkaimman niille rodun vakaville harrastajille, jotka ovat tekemisissä rodun kanssa työtehtävien, harrastusten tai perheenjäsenen muodossa.

Sheila Webster Boneham, Fil Tri, kasvattaa ja kilpailee australianpaimenkoiriensa kanssa näyttelyissä, paimennuksessa, tottelevaisuudessa ja agilytyssa. Hän kirjoittaa koirista kotonaan Bloomingtonissa, Indianassa, jossa hän asuu aviomiehensä Rogerin, viiden aussien ja yhden labradorin sekä yhden kissan kanssa.

                                                              

Työtyyppin ja näyttelytyypin australianpaimenkoirien eroavaisuuksista

Työtyyppinen koira

Näyttelytyyppinen

  • Erittäin energisiä, tarvitsevat päivittäin useita tuntejä työtä/tehtävää

  • Energisiä, tarvitsevat tunnin – kaksi tuntia työtä ja tekemistä päivittäin

  • Erittäin suuri työmotivaatio ja vietti (paimennus)

  • Pitävät yleensä harjoittelusta ja leikkimisestä, eivät yleensä ole työhulluja

  • Pieni- ja keskikokoisia kooltaan

  • Keskikokoisia tai suuria kooltaan

  • Vahvat vartiointitaipumukset

  • Vartiointitaipumus vähäisempää

  • Erittäin pidättyväisiä vieraita kohtaan

  • Pitäisi olla pidättyväisiä, mutta jotkin linjat ovat avoimia käytökseltään

  • Lyhyempi, ohuempi turkki

  • Pitempi ja paksumpi turkki

  • valkoisilla- ja tanmerkeillä tai ilman merkkejä

  • Yleensä sekä valkoiset-, että tanmerkit

 

 

 

©Hanna-Mari Laitala