Laumaan on tulossa vauva!

Julkaistu: Palveluskoirat 4/2006

Teksti: Hanna-Mari Laitala 

Perheessänne on karvainen jäsen, harrastuskaveri ja ystävä, koira. Koira on ollut kanssasi pennusta saakka ja se on kiintynyt sinuun ja kumppaniisi lujin sitein, muodostatte hyvin hitsautuneen ja kitkattomasti toimivan yksikön, lauman. Olette harrastaneet ja kilpailleet yhdessä vuosikausia ja olet käyttänyt lähes kaiken vapaa-aikasi karvaiseen kaveriisi.

Tilanne on muuttumassa ja laumaan on tulossa uusi jäsen, tällä kertaa hieman vähemmän karvainen sellainen, eli ihmisvauva. Oletkin alkanut miettiä kuinka koirasi suhtautuu tulollaan olevaan pieneen ihmistaimeen ja sen mukanaan tuomaan elämän muutokseen. Vauvan ja hauvan yhteiselon onnistuminen riippuu pitkälti siitä kuinka itse toimit, kuinka olet sosiaalistanut koirasi ja kuinka paljon olet valmis panostamaan yhteiseen tulevaisuuteen.

Koiraeläimistä mm. sudet ja koirat ovat hyvin sosiaalisia eläinlajeja. Koiran menestys ihmisen seuralaisena pohjaakin ihmisen ja koiran sosiaalisten rakenteiden samankaltaisuuteen. Koiraeläinten laumat koostuvat useimmiten kahdesta johtavasta yksilöstä, uroksesta ja naaraasta, sekä näiden jälkeläisistä tai sisaruksista.

Villissä laumassa yleensä vain johtava alfapari lisääntyy ja muut laumanjäsenet osallistuvat jälkeläisten ruokkimiseen, hoitamiseen ja huoltamiseen, sekä vartiointiin kukin kykyjensä mukaan. Kesykoiralla ei ole enää mainittavissa määrin jäljellä taipumusta ruokkia pentuja tai emoa oksentamalla ja tuomalla pesälle ruokaa. Kesykoirat toimivat kuitenkin yhä vahti- ja hoitajan tehtävissä jos laumassa on pentuja ja koirilla on toimiva lauma. Kesykoiran laumaan lasketaan yleensä kuuluvaksi myös saman talouden ihmisjäsenet, vaikka ne eivät luonnollisesti kuulukaan koiran todelliseen laumaan, eivätkä laumajärjestykseen. Ideaalitilanteessa koirasi siis suhtautuu vauvaasi uutena laumanjäsenenä ja hyväksyy sen ilman kummempia järjestelyjä. Koirasi saattaa alkaa jopa puolustaa lasta ulkopuolisilta ja alkaa vahtia lapsen kulkemista ja tekemisiä hyvinkin tarkkaan.

Suurin osa koirista suhtautuukin lapsiin uteliaasti ja haluaa tutkia mistä oikein on kysymys. Pyri mahdollisuuksien mukaan ennakkoon tarkkailemaan koiraasi eri-ikäisten lasten seurassa, jotta osaat varautua siihen miten se reagoi vauvan tullessa taloon ja osaat suorittaa tarpeeksi mittavat alkuvalmistelut onnistuaksesi vauvan ja koiran toisiinsa totuttamisessa (katso myös taulukko 1). Muista kuitenkin aina olla erittäin varovainen, kun annat koirasi tutustua vieraisiin lapsiin ja jos mahdollista, pyri aina käyttämään totuttelutilanteissa lapsia, jotka ovat tottuneita koiriin.

Yleensä suurimmat ongelmat koiran suhtautumisessa tulevat esille vasta siinä vaiheessa, kun lapsi lähtee liikkeelle eli lapsen ollessa noin vuoden iässä. Tässä artikkelissa käsitellään lähinnä aikaa, jolloin vauva on vasta tulossa ja aikaa, jolloin vauva ei vielä liiku itsenäisesti.

Vauvakaudella ongelmaksi saattaa muodostua se, että koirasi ei tiedä, mikä vauva on ja että se tulisi hyväksyä perheenjäseneksi. Koirasi tietää varmasti, ettei uusi olento ole koira, mutta imeväinen ei muistuta koiran mielestä myöskään ihmistä millään lailla. Vauva ei haise, näytä eikä kuulosta ihmiselle ja pahimmassa tapauksessa vauvoihin tottumaton koira saattaa erehtyä pitämään lasta uhkana, saaliina tai leluna.

Lapsiin tottumaton koira voi vahingoittaa lasta myös tahtomattaan yrittäessään tutkia tai leikkiä lapsen kanssa. Yliaktiivinen ja vilkas koira voi vahingoittaa vanhempansa sylissä olevaa lasta hyppäämällä vasten tai juoksemalla vanhemmat ja lapsen kumoon. Tällaiset tilanteet tulee ennakoida, eikä koiraa saa laskea hyppimään vieraita vasten, koira tulee huolellisesti kouluttaa ja sosiaalistaa, jotta sen voi antaa tutustua omiin tai vieraisiin lapsiin.

Koiran käyttäytymisen tarkkailu ja lapsiin totuttautuminen

Joka kerta kun koirasi on samassa tilassa tai tekemisissä vauvan tai lapsen kanssa tulee tilanteen olla tarkasti valvottu. Niin kauan kun koira osoittaa mielenkiintoa lasta kohtaan tulee sinun olla erikoisen varovainen. Siinä vaiheessa, kun koira ei enää välitä lapsesta ja on sitä kohtaan aina ystävällinen ja rauhallinen voit hieman hengähtää, mutta muista yhä edelleen ettet KOSKAAN jätä lasta ja koiraa YKSIN valvomatta samaan tilaan.

Jotta koirasi alkaa suhtautua lapsiin positiivisesti tai välinpitämättömästi muista seuraavat asiat.

1. Totuta lapsi ja koira toisiinsa vähitellen.  

2. Järjestä tilanteet niin, että ne sujuvat rauhallisesti ja turvallisesti ja et joudu tönimään, tiuskimaan tai käskemään koiraasi pois lapsen luota

3. Ole itse rauhallinen ja puhu koiralle / lapselle rauhallisesti

4. Älä innosta koiraa usuttamalla sitä väkisin lapsen luokse.

5. Älä myöskään vie lasta koiran luokse yllättäen ja älä missään nimessä riiputa lasta koiran edessä ensimmäisillä tutustumiskerroilla.

6. Anna koiran itse lähestyä lasta ja päättää, koska se uskaltaa tulla nuuhkaisuetäisyydelle.

7. Kokemuksen pitää olla aina koiralle myönteinen siten, ettei se yhdistä stressaavaa tilannetta, kipua tai pelkoa lapseen. Tämä kohta on erittäin tärkeä, sillä koiran maailmassa tunneoppimisella on suuri merkitys. Jos koiralla on lapsen luona mukava ja rauhallinen olo, se hyväksyy uuden lauman jäsenen huomattavasti helpommin kuin tilanteessa, jossa lapsen lähellä ollaan aina hermostuneita ja kireitä.

Valmistautuminen oman vauvan saapumiseen

Valmistelut pitäisi aloittaa jo kuukausia ennen vauvan laskettua syntymäaikaa. Itse asiassa koiran totuttaminen lapsiin ja vauvoihin pitäisi aloittaa jo kasvattajan luona ennen luovutusikää.

Luovutusiän jälkeen omistajalla on kertakäyttöinen mahdollisuus totuttaa koiranpentu lapsiin ja tämä mahdollisuus on käytettävä ennen kuin koira on noin vuoden ikäinen. Ensimmäisten elinkuukausiensa aikana koiran pentu opettelee maailmaan kuuluvia asioita ja mikäli se toteaa mini-ihmisten olevan täysin normaaleja ja kuuluvan tavalliseen päivään, se muistaa tämän koko elämänsä. Mikäli pentu ei kohtaa lapsia tiettyyn ikään mennessä, sen voi olla hyvin vaikea oppia hyväksymään niitä koskaan.

Osa koiraihmisistä ja nuorista harrastajista on vakaasti sitä mieltä, etteivät tule koskaan hankkimaan perhettä ja lapsia, joten pennun sosiaalistaminen vauvoihin saatetaan kokea turhaksi ja siitä puhuvat ihmiset ärsyttäviksi jankuttajiksi. Tämä on hyvin lyhytnäköistä, mikäli koiran kanssa on tarkoitus asua taajama-alueella tai olla yleensäkään tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa. Muutamia kertoja olen törmännyt kiukkuisiin kisaajiin, joiden kisasuoritus on mennyt pilalle, koska paikalla oli niitä ”hemmetin penskoja”. Jos koira on tottunut lapsiin, se pystyy suorittamaan normaalin koesuorituksen, vaikka kentän reunalla juoksentelisikin lauma pieniä suklaakäsiä. Ja tällaisia lapsellisia tilanteitahan vannoutuneinkaan ei-lapsi-ihminen ei voi kokonaan välttää, joten koira kannattaa aina sosiaalistaa huolellisesti lapsiin.

 Jos koirasi ei ole tottunut lapsiin, aloita valmistelut viimeistään siinä vaiheessa, kun kuulet odottavasi vauvaa.

Huolehdi koirasi tottelevaisuuskoulutuksesta. Koiralla tulee olla hallussaan vähintään perustottelevaisuus eli sen tulee osata käskystä istua, mennä maahan, tulla kutsusta luokse ja sen tulee osata odottaa paikallaan, kunnes sille annetaan lupa liikkua. Muistathan, että nämä ovat käskyjä, joita koiran tulisi totella myös kotona, ei vain koirakentällä. Näiden kotikäskyjen opettamisessa tulee ehdottomasti muistaa käyttää positiivista koulutusmetodia, sillä tarkoituksena on saada koira pitämään sekä vauvasta, että sinusta. Koiran tulisi suhtautua käskyihin iloisesti ja toteuttaa niitä halukkaasti eikä vain väistääkseen rangaistusta tai ikävää oloa. Koiralla tulisi kotona ja vauvan lähellä olla mukava ja hyväksytty olo.

Kun koirasi osaa peruskäskyt ja komennot ja tottelee niitä hyvin, voit ruveta vaikeuttamaan harjoituksia ottamalla mukaan esimerkiksi huopaan käärityn nuken. Kuljettele nukkea sylissäsi, nostele sitä lattialta ja opeta koirasi katsomaan nyyttiä rauhassa ja toivotulla tavalla, ilman liiallista innostumista. Palkkaa koiraa säännöllisesti kun se käyttäytyy haluamallasi tavalla. Palkkana kannattaa käyttää makupaloja ja sanallista kehumista, jottei koira intoudu leikkimään esimerkiksi pallolla ja harjoituksen ajatus menee hukkaan. Vauvan saavuttua taloon voit jatkaa makupaloilla ja kehumalla palkkaamista, mutta pallonheittelyt eivät enää ole kovinkaan hyvä vaihtoehto, ainakaan vauvan ollessa lähellä palkattavaa koiraa.

Vauvaan liittyvää rekvisiittaa voit esitellä koiralle jo hyvissä ajoin ennen vauvan tuloa.

 Tuo vaunut sisälle ja ajele niillä muutamia kertoja illassa pikku lenkki. Voit tuoda myös vauvan sängyn ajoissa omalle paikalleen ja antaa koiran tarkastaa se. Mutta muista, että koira ei saa koskaan pitää vauvan sänkyä omana nukkumapaikkanaan! Vauvan hoitopöytä ja hoitotarvikkeet on hyvä olla valmiina jo hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa, joten miksi et käyttäisi niitä koirasi totuttamiseen? Ole hoitavinasi nukkea hoitopöydällä, juttele sille ja voit vaikka hajustaa nukkea vauvan talkilla, jotta koira tottuu myös uusiin tuoksuihin. Niitä näitä touhutessasi voit samalla opettaa koiraasi asettumaan omalle paikalleen, jonne sinun tulee muistaa sitä välillä palkata.

Koirat saattavat stressaantua helposti vieraista äänistä ja vauva taatusti tuo taloonne uudenlaisia ääniä. Hyvin ääniherkälle koiralle voi olla tarpeen antaa pientä esimakua tulevasta ja sille voi soittaa nauhoitettua vauvan itkua muutamia viikkoja ennen oikean itkun alkamista.

Jos koirasi on nukkunut tähän asti kanssasi samassa huoneessa tai kanssasi sängyssä, mieti ajoissa haluatko näin myös jatkuvan. Jos tarkoituksenasi on muuttaa nukkumisjärjestelyjä, tee se ajoissa! Opeta koirallesi jo kuukausia ennen vauvan tuloa, että sen nukkumapaikka ei olekaan enää teidän vieressänne. Tällöin koira ei yhdistä laumansa luota häätämistä vauvaan vaan pitää tilannetta jo normaalina ja täysin hyväksyttävänä nukkumisjärjestelynä. Tämä sama kannattaa muistaa myös jos haluat jatkossa rajoittaa koiran kulkemista talossa, esimerkiksi lasten huoneeseen. Aloita opettaminen ajoissa ja totuta koirasi siihen, että voit mennä lasten huoneeseen ja puuhailla siellä omiasi ilman, että koiralla on sinne asiaa. Vauvan huoneen ovelle voi olla tarpeen hankkia portti, jotta voit rajoittaa koirasi kulkua sinne, kun et itse ole paikalla.

Jos vauvasi syntyy sairaalassa, kannattaa ehdottomasti käyttää ne muutamat päivät, jotka olet poissa, koiran totuttamiseen vauvan hajuun. Anna isälle mukaan vauvan tuoksuinen vaate tai peitto, jota koira voi tutkia etukäteen kotona.

Etukäteisvalmisteluihin kuuluu myös koiran tulevan aktiviteetin määrän arviointi.

Kuka huolehtii koirasta, kun tulet vauvan kanssa kotiin? Minkälaisia lenkkejä koirasi tulee saamaan muutamien seuraavien viikkojen aikana, mitä muuta aktiviteettia sille on tarjolla? Näihin kysymyksiin pitäisi löytää sellaiset vastaukset ja ratkaisut, että koiran aktiviteetin ja liikunnan määrä ei ainakaan radikaalisti muutu vauvan tullessa kotiin. Koeta saada puolisosi tai ystäväsi huolehtimaan koirasi hoidosta ainakin parin ensimmäisen viikon ajan, jotka melko varmasti olet poissa pelistä. Toki koiran kanssa puuhaaminen ja ulkoilu ovat erittäin hyvää palautumisharjoittelua myös äidille, mutta alussa voit olla fyysisesti niin huonossa kunnossa, että et pysty koiraasi huoltamaan, vaikka kuinka haluaisit. Koiran liikunnan määrä olisi siis hyvä säilyttää vähintään ennallaan, sillä koirasi ei ole saanut lasta ja se tarvitsee saman verran tekemistä kuin aikaisemminkin.

Mikäli sijaislenkittäjiä ei ole käytettävissä aloita koirasi ”alasajaminen” ajoissa ja totuta se muuttuvaan päivärytmiin ja treenauksen vähenemiseen tarpeeksi hyvissä ajoin. Odotusajan lopulla sinun on itsekin jo vaikea liikkua, joten voit opettaa koirasi ns. pienimuotoisempaan puuhailuun; ota avuksi ns. ”treeniaika”, 15 – 20 minuutin puuhailuhetki koirasi kanssa vähintään kerran päivässä. Voitte tehdä yhdessä nenänkäyttöharjoituksia, pientä tottista sisätilassa, uusia temppuja tai vain harjailua ja hoitotoimenpiteitä, kuitenkin jotakin, mikä on koiralle täysin sen omaa aikaa. Kun olet aloittanut tämän ajoissa, koira tietää saavansa oman hetkensä ja kokee päässeensä ”hommiin” ja olevansa yhä tärkeä laumanjäsen, vauvasta huolimatta.

Vauva tulee kotiin

Kun äiti ja vauva tulevat sairaalasta kotiin, on äidin syytä tervehtiä koiraa ensin ilman vauvaa. Koira on luultavasti ylitsevuotavan onnellinen nähdessään emäntänsä monen päivän jälkeen ja saattaa innostua hyppimään ja juoksemaan. Jos tilanteessa on mukana vauvankoppa, ylihuolehtiva, rakastava ja tuore isä, on katastrofi valmis. Tervehdi koiraasi rauhassa joko pihalla tai sisällä ja näytä vauva koiralle vasta, kun se on rauhoittunut onnenpuuskastaan ja asettunut aloilleen sisällä.

Tutustuttamistilanteessa tulee olla vähintään kaksi aikuista ihmistä, joista toinen pitelee vauvaa sylissään ja toinen huolehtii koiran käyttäytymisestä. Jos on olemassa pienintäkään epäilystä siitä, että koira käyttäytyy aggressiivisesti, koiran tulee olla hihnassa ja sillä voi pitää kuonokoppaa tai vedonestopantaa. Koiran ja vauvan tutustuttaminen tulee olla rauhallinen ja turvallinen tilanne, sekä vauvalle että koiralle. Toinen vanhempi voi esimerkiksi istua tuolilla ja koiran annetaan luvan kanssa lähestyä sylissä olevaa vauvaa. Se kumpi vanhempi lasta pitelee, on perhe- ja koirakohtainen kysymys ja riippuu siitä ketä koira pitää johtajanaan ja keneen se luottaa.

Jos koira käyttäytyy rauhallisesti ja vakaasti sen voi antaa nuuhkaista lasta varovasti ja sitä voi palkita samalla tavalla kun harjoituksissa ennen vauvan tuloa. Jos koira käyttäytyy pelokkaasti tai aggressiivisesti sitä ei saisi tässä tilanteessa kurittaa fyysisesti! Käyttäytyminen ei ole toivottavaa, joten sitä ei voi palkitakaan mutta muista, että koirasi yhdistää tämän tilanteen nyt vauvaasi. Jos koirasi käyttäytyy ei-toivotusti, vie se pois tilanteesta ja pohdi rauhassa kuinka seuraavaksi toimit. Saattaa olla aiheellista ottaa yhteyttä ammattilaiseen, jolta saat vinkkejä ja mahdollisesti käytännönopastustakin tilanteeseen. Jos koirasi jatkaa aggressiivista ja hyökkäävää käyttäytymistään alkuvalmisteluista ja totuttelemisesta huolimatta, voit olla tilanteen edessä, jossa sinun on harkittava koirasta luopumista.

Koira, joka osoittaa selvää pelkoa vauvaa kohtaan, mutta ei osoita hyökkäämishalua, on helpommin totutettavissa vauvaan, kunhan et tee vauvan ja koiran kohtaamistilanteista koiran kannalta ikäviä. Pelkäävän koiran kohdalla onnistumisessa on ensiarvoisen tärkeää se, että koiralle on opetettu valmiiksi joku käyttäytymismalli, esimerkiksi aikaisemmin mainittu omalla paikalla makaaminen. Kun hoidat vauvaa, pyydä koira omalle paikalleen ja palkkaa sitä sinne samalla tavalla kuin aikana ennen vauvaa. Kun koira osaa olla rauhassa ja rentona omalla paikallaan, voit pyytää sen istumaan tai makaamaan hieman lähemmäs paikkaa, jossa puuhailet vauvan kanssa ja muista taas palkata koiraa, kun se toimii halutulla tavalla. Vähitellen pyydät koiraa lähemmäs ja lähemmäs ja lopputuloksena sinulla on koira, joka makailee jaloissasi rauhallisena, kun vaihtelet vaippaa tai keskustelet vauvasi kanssa hoitopöydällä. Vähitellen koira uskaltaa tulla rohkeammin ja rohkeammin tutustumaan myös itse vauvaan ja kun näet sen olevan rento ja rauhallinen, olet päässyt tavoitteeseesi. Opettele lukemaan koiraasi ja sen tunnetiloja jo ennen vauvan saapumista, jotta voit antaa koirasi lähestyä vauvaa ilman, että sinun tarvitsee miettiä mitä sillä on mielessä.

Kuinka ensi tapaamisesta eteenpäin

Muista, ettet jätä vauvaa ja koiraa KOSKAAN YKSIN valvomatta. Itkevä, käsiä ja jalkoja heiluttava vauva voi laukaista koirassa saaliskäyttäytymisen ja seuraukset voivat olla todella ikävät. Koira voi vahingossa kaataa lapsen sängyn tai vaunut yrittäessään tutkia mikä pienellä on hätänä ja se voi huomaamattaan juosta lapsen yli tai kaataa jotakin lapsen päälle. Kaikki ikävät seuraamukset eivät siis välttämättä johdu siitä, että koiralla olisi ollut tarkoitus vahingoittaa lasta, ne ovat ennalta arvaamattomia onnettomuuksia, joita voidaan välttää olemalla erittäin tarkkoja vauvan ja koiran yhteiselon alkutaipaleella.

Hyvin sujuneen alkututustuttamisen jälkeen on viisasta ottaa koira aina mukaan hoitotoimenpiteisiin, jotta se kokee olevansa mukana lauman touhuissa. Jos koirasi on yli-innokas ja aktiivinen, voit ottaa sen mukaan toimenpiteisiin suorittamaan ”rauhoitusharjoituksia” tai paikallaoloharjoituksia. Käsket vain koiran istumaan tai maahan lähelle hoitopaikkaa ja palkkaat sitä tasaisin väliajoin. Näin vilkastakaan koiraa ei tarvitse jatkuvasti eristää toiseen huoneeseen keräämään lisää virtaa ja epäluuloa olentoon, jonka lähelle koiraa ei lasketa lainkaan.

Jos koirasi osaa käyttäytyä rauhallisesti ja ystävällisesti, se voi olla mukana hoitotoimenpiteissä ja tarkkailemassa pyllynpesua jne. Voit aina ohi mennessäsi sipaista sitä korvista tai kysäistä siltä ”kuinka menee?” ja koirallasi tulee hyväksytty olo ja se saa osallistua näihin uusiin ja kummallisiin puuhiin, jotka nyt täyttävät sen emännän päivät.  Tiedän useita koiria, jotka ovat korvaamattomia apulaisia äideille olemalla jatkuvasti paikalla kuuntelevana korvana ja lohduttajina päivinä, jolloin väsymys meinaa viedä voiton. Koirat voivat olla myös konkreettisia apulaisia nostelemalla lattialle tipahtaneita tavaroita tai ilmoittamalla vauvan heräämisestä ennen suuren harmituksen alkamista.

Kun vauva alkaa itkeä ja lähdet sen luokse, muista olla rauhallinen liikkeissäsi ja äänen käytössäsi! Jos juokset ja ryntäät lapsen luokse, tilanne näyttää koiran mielestä epäilyttävältä ja se saattaa alkaa tunkea sinun ja vauvan väliin suojellakseen jompaakumpaa. Sellaisessa tilanteessa äidiltä tai isältä yleensä loppuu koiran ymmärtäminen ja sille tiuskitaan ja sitä tönitään pois vauvan luota ja oravanpyörä on valmis. Seuraavalla kerralla koiralla on vielä suurempi kiire päästä mukaan tähän epäilyttävään tilanteeseen. Saman perheenkin sisällä saattaa olla merkittäviä eroja siinä, kuinka koira käyttäytyy vauvan ja eri vanhempien kanssa. Rauhallisemman vanhemman kanssa koira suhtautuu vauvaan rennosti ja sille ei tule mieleenkään mennä huolestuneena väliin, kun lasta hoidetaan tai nostetaan syliin jne. Toisen vanhemman kanssa tilanne menee aina jännittyneeksi ja koiralle tiuskitaan ja äyskitään sillä seurauksella, että koira tulee aina vain levottomammaksi ja saattaa alkaa jopa haukkua ja hyppiä vanhempaa vasten. Muista säilyttää itsesi rauhallisena ja aloita koirasi kanssa kommunikointi tarpeeksi ajoissa ennen vauvan tuloa, opettele puhumaan koirallesi tavallisella äänellä.  Jos koiriasi uskoo aina vasta huutamalla annettua käskyä, sen ohjaaminen vauvan kanssa tulee olemaan tuskallista.

Siinä vaiheessa kun lapsi kasvaa ja alkaa liikkua tulee eteen uusia haasteita, joista jatkamme seuraavalla kerralla. Onnea kaikille uusille ja tuleville vanhemmille sekä ”koirasisaruksille”!

Taulukko 1. (Lähde: Lindsay S.R: Applied dog behavior and training, vol.2, 2001)

.