KYYNÄRNIVELDYSPLASIA

Text: Hanna-Mari Laitala

Luuston kehitys ja kasvuhäiriöt

Jo koiran sikiökaudella tapahtuu luiden luutumista; raajojen putkiluiden varret luutuvat, nikamat, kallon luuta ja kylkiluut luutuvat. Nykyisen käsityksen mukaan jo sikiöaika ja pennun muutamat ensimmäiset elinviikot ovat erittäin tärkeitä luiden muodostuksen ja luutumisen kannalta. Jos näissä vaiheissa tapahtuu häiriöitä luiden luutumisessa, jää tuleva luusto liian rustoiseksi ja altistuu luuston kasvuhäiriöille eli osteokondroosille ja dysplasioille. Pentueen suuruudella ja nartun ruokinnalla on näissä kehitysvaiheissa perintötekijöiden ohella suuri merkitys. Parhaimmallakaan ruokinnalla ei voida vaikuttaa perintötekijöihin, mutta sillä voidaan lieventää huonon perimän aikaansaamia häiriöitä tai vikoja.

Kyynärniveldysplasiassa voidaan erottaa seuraavat vauriotyypit:

A) Häiriöt luunmuodostuksessa (osteokondroosi)
 
B) Kyynärpään sakaran irtautuminen tai rapautuminen (Processus anconaeuksen irtopalamuoto) 

C) Kyynärnivelen/olkavarren sulkijalisäkkeen irtoaminen tai rapautuminen (Processus coronoideus irtopalamuoto)

Kyseiset vauriotyypit voivat esiintyä puhtaina tai yhdessä. 

Osteokondroosia esiintyy olka-, kyynär-, polvi- ja kinnernivelissä. Tämä sairaus alkaa rustossa, jonka pitäisi luutua joko putkiluuksi tai luunpääksi. Rusto ei luudu ajallaan vaan paksuuntuu luonnottomasti kovaan rasitukseen joutuvissa nivelissä, jolloin se ei vastaa terveen nivelen pintaa ja sen kestävyys heikkenee ja paksuuntuneeseen sairaaseen rustoon syntyy halkeama. Halkeamaan pääsee nivelnestettä ja nivel tulehtuu, jolloin koira saa kipuja ja alkaa ontua. Röntgenkuvassa sairas rustokudos näkyy ”reikänä” normaalissa luussa, koska rusto ei näy röntgenissä ilman varjoainetta. Tätä osteokondroosin muotoa hoidetaan tavallisesti kirurgisesti puhdistamalla nivelrustovauriot.

Processus coronoideus, irtopalamuoto, on kyynärnivelen kehityshäiriö. Kyynärnivelen muodostavat sekä kyynärluu (ulna) ja värttinäluu (radius) ja näiden molempien luiden on kasvettava samaan tahtiin, että niiden muodostama nivel on normaali ja toimintakykyinen. Tämä nimenomainen kehityshäiriö ilmenee kyynärnivelen alapinnan siinä osassa, jonka muodostaa kyynärluun sivulisäke. Nivelpinnat eivät ole kehityksen aikana kasvaneet tasaisesti ja kyynärluun nivelpinta on jopa pari millimetriä korkeammalla kuin värttinäluun pinta. Rasituksessa tällainen nivel on erittäin altis vaurioitumiselle, jolloin korkeammalla oleva nivelpinta halkeaa, murtuu tai kuluu. Vauriot voivat siis ilmetä yht’äkkisesti leikin yhteydessä tai hitaammin jatkuvan kulutuksen vuoksi. Tällainen osteokondroosi hoidetaan poistamalla kirurgisesti nivelestä vahingoittunut rusto ja mahdolliset rustosta irronneet irtopalat.

Processus anconaeuksen irtopalamuoto on myös kyynärnivelen kehityshäiriö. Tässä sairaudessa kyynärluun kärki kyynärnivelen yläosassa ei kiinnity normaalisti muuhun niveleen ja olkaluuhun (humerus) ja ennen lopullista luutumistaan kyynärluun kärki on altis vaurioille ja kärki saattaa irrota kokonaan ja aiheuttaa koiralle pahaa ärsytystä, kipua ja turvotusta kyynärniveleen ja koira ontuu viallista etujalkaansa. Tätä osteokondroosin muotoa tavataan yleensä saksanpaimenkoirilla ja hoitona on suhteellisen vaativia kirurgisia toimenpiteitä.

Eräs kyynärnivelen kehityshäiriö on ns. rustoretentio, joka tarkoittaa sitä, että koiran kyynärnivelen rusto luutuu tavallista hitaammin ja tämä on yleistä suurikokoisilla koirilla. Vika aiheuttaa ontumista mutta paranee onneksi vähitellen itsestään siinä vaiheessa kun rusto viimein luutuu.

Kyynärniveldysplasian syinä pidetään asiantuntijapiireissä seuraavia:

a) Liikuntaelinten ylikuormitusta kasvuaikana.

b) Liiallista valmiiksi tasapainotetun ravinnon täydentämistä lisäkivennäisillä (virheellinen kalsiumin ja fosforin annostus)

c) Kasvun maksimointi liian energiapitoisella täysrehulla voimakkaimman kasvun aikana.

d) Perinnölliset tekijät (eteen siirtynyt painopiste, nopeakasvuisuus) Perinnölliseltä taustaltaan kyynärniveldysplasiaa pidetään polygeenisesti eli monen eri geenin välityksellä periytyvänä sairautena (ks. Katariina Mäen artikkeli samasta lehdestä).

Koiran omistaja huomaa kyynärnivelsairauden koiran liikkeistä. Koiran liikkuminen on väkinäistä ja varsinkin rasituksen jälkeen liikkeelle lähteminen on hankalaa. Toisen kyynärpään keventäminen ja ontuminen aiheuttaa suurta rasitusta myös oireilemattoman jalan puolelle, jolloin yleensä myös sen nivelpinnat vaurioituvat. Osa pennuista alkaa ontua jo 4 – 5 kuukauden iässä, jotkut kasvun myöhäisvaiheessa ja jotkut vasta siinä vaiheessa, kun niveleen kehittyy nivelrikkomuutoksia. Nivelrikkomuutokset ovat erittäin tavallisia kyynärnivelenkehityshäiriöiden yhteydessä. Nivelrikkomuutoksille on tyypillistä nivelrustojen tuhoutuminen, luiden syvälle käyvät muutokset ja nivelen pehmyt osien tulehdukset ja muutokset. Jos koiralla on todettu kyynärnivelenkasvuhäiriö, pitäisi koira kokemusten mukaan leikata ennen kahden vuoden ikää, mieluiten heti, kun diagnoosi on tehty.

Dysplasiakartoitustutkimus voidaan tehdä röntgenkuvauksella.

Arvosteluasteikko on seuraava:

0 normaalit kyynärnivelet
1 lievät muutokset
2 kohtalaiset muutokset
3 voimakkaat muutokset

Viime aikoina kyynärnivelien röntgentutkimukset ovat Suomessa lisääntyneet kiitettävästi. Kätevintä tämä tutkimus on tehdä lonkkanivelkuvauksen yhteydessä. Suomen Kennelliiton mukaan koiran on kuvattaessa oltava iältään vähintään 12 kk.

Lähteet:

Orthopedic Foundation for Animals, OFA, http://www.offa.org/

Paatsama, S. (2000), Terve ja Sairas koira, 2. painos. Otavan Kirjapaino Oy.

Suomen Kennelliitto, http://www.kennelliitto.fi/saannot/skl_rekohje_liite6b.pdf

Wikström, B. (2001), Koiran sairaudet, 2. painos. Karisto Oy.