ASCA:n  National Specialty - mestaruuskilpailut pidettiin vuonna 2006 West Bendin  Fair Parkissa Wisconsinin osavaltiossa USA:ssa.

(ASCA = Australian Shepherd Club of America)

Toimittajat: Hanna-Mari Laitala, Kati Immonen, Anna Aukia – Toivonen ja Pia Hjerppe

ASCA:n Nationals tapahtumassa ratkotaan australianpaimenkoirien vuosittaiset paimennus-, agility- ja näyttelymestarit. Tapahtuma kestää viikon ja sen aikana järjestetään myös useita tavallisia kilpailuja ja näyttelyitä varsinaisten mestaruuskilpailujen lisäksi.

Australianpaimenkoirien vuosittaiseen paimennusmestaruuksien finaaleihin karsitaan koko kuluvan vuoden ajan ja koirien tulee saada tietty määrä pisteitä päästäkseen osallistumaan. Finaaleihin pääsee vuoden aikana kaksikymmentä parhaiten pisteitä kerännyttä koiraa. Mikäli näistä finalisteista joku jättää osallistumatta, tuloslistalta nostetaan seuraavat koirat mukaan koitokseen, syitä poisjäämiseen ovat mm- suuret välimatkat ja työkiireet tiloilla.

Paimennusmestaruuksissa kisataan kolmella eri eläinlajilla; naudoilla, lampailla ja ankoilla. Osa koirista on kerännyt pisteitä siten, että ne osallistuvat jokaisella eläinlajilla ja osa koirista kilpailee vain esimerkiksi lampailla. Joka vuosi siis leivotaan mestarit erikseen ankoille, lampaille ja naudoille. Koko paimennusmestaruuden voittaa koira, jonka yhteen lasketut pisteet eri lajeissa ovat parhaat. Vain muutaman kerran kisojen historiassa yksi ja sama koira on voittanut mestaruuden kaikilla kolmella eläinlajilla samana vuonna ja voittanut Supreme Champion – tittelin.

Ensimmäisenä kisapäivänä kaikki kaksikymmentä finalistikoiraa suorittavat ankat, lampaat ja naudat ja näistä kymmenen parasta jokaisella eläinlajilla pääsee jatkoon. Seuraavana päivänä nämä kymmenen suorittavat osuutensa kahdesti niillä eläinlajeilla, joissa ovat päässeet edellisenä päivänä mukaan.

Kisarata voi olla kahdenlainen, puhutaan rata A:sta ja rata B:stä. Ratojen erot ovat eläinten kulkusuunnassa ja toisessa radassa on häkitys, toisessa sulun läpi kuljetus. Molemmissa radoissa koiran tulee kuljettaa eläimet kaksien porttien läpi. Ohjaaja jää suorituksen ajaksi radan alkuosaan ohjaamaan koiraa, eikä hän saa ylittää radan keskilinjaa ennen kuin koira on valmis häkittämään eläimet. Paimennuksessa koirien työskentelyä arvioi yhtä aikaa neljä tuomaria, joiden antamista pisteistä kahdet keskimmäiset jäivät voimaan koiran tulosta laskettaessa.

Lähdimme tänä vuonna matkaan neljän naisen voimin ja päätimme tuoda matkalta terveisiä myös tänne kotimaahan. Haastattelimme kisojen yhteydessä kahta paimennusfinaalien tuomaria, sekä yhtä kilpailijaa.

Haastateltavana tuomarit.

Marti Parrish

Marti Parrish on toiminut tuomarina vuodesta 1991 lähtien. Marti kasvattaa australianpaimenkoiria Justus-kennelnimellä. Parhaiksi saavutuksikseen paimennusurallaan Marti mainitsee vuoden 1999 Nationalsien lammasfinaalien voiton ja parhaan koiran palkinnon Justus N Katie McCainin kanssa. Toinen highlight hänen urallaan on ollut Nationalseissa saavutettu lupaavimman koiran palkinto vuonna 1995. Marti on kiertänyt vuosia pitämässä paimennusklinikoita sekä tuomaroimassa aina Eurooppaa myöden.

Kysyimme Marti Parrishilta millaisia tämän vuoden Nationalsien yleiset järjestelyt ja paimennettavat eläimet hänen mielestään olivat. Marti vastasi, että kilpailut sujuivat hänen mielestään hyvin, hänellä oli hauskaa ja hän oli viihtynyt erinomaisesti. Paimennettavat eläimet olivat olleet parhaita hänen tähän asti näkemistään; eläimet olivat tarpeeksi haastavia, mutta silti työskenneltävissä ja koirilla oli mahdollisuus suorittaa hyviä tuloksia. Eläimet toivat myös koirien väliset erot esille. Koiranojaajat ja kisaajat olivat Martin mielestä parhaita aussiemaailmassa ja molemmat tekivät erinomaista työtä tämän vuoden Nationalseissa.

Martin mielipide rodun kehityksestä ja muuttumisesta vuosien varrella oli, että aussie on ollut aina ennen kaikkea hyvä työkoira. Osa kasvattajista on tehnyt hyvää työtä vaalien, kehittäen ja säilyttäen työskentelyominaisuuksia. Toisaalla osa kasvattajista ei ole tehnyt niin tarkkaa ominaisuuksien valintaa ja jakoa kahteen eri linjaan on päässyt muodostumaan. Tällä hetkellä kuitenkin myös osa ulkomuotokasvattajista on Martin mukaan alkanut palata alkuperäisen aussien luonne- ja käyttöominaisuuksiin kasvatustyössään.

Marti muistuttaa, että paimennusominaisuudet on helpompi säilyttää rodussa, kuin tuoda siihen takaisin. Paimennusominaisuuksia vaaliessa tulisi kiinnittää huomiota ennen kaikkea luontaisiin ominaisuuksiin, kuten keräämiseen, koiran etäisyyteen eläimistä, ajamiseen, silmään ja kykyyn tehdä itsenäistä työtä. Martin mielestä on surullista, että tällä hetkellä maailmalla liikkuu pentueita, joita myydään työlinjaisina sillä perusteella, että vanhemmilla on paimennusvaistotesti suoritettuna.

Vaistotestin perusteella edellä mainittuja paimennusominaisuuksia ei vielä pystytä kunnolla valitsemaan ja pahimmassa tapauksessa ne katoavat kokonaan. Toki pelkästään ulkomuodon perusteella valituilla koirillakin saattaa olla jäljellä joitain paimennusominaisuuksia; ne voivat esimerkiksi kerätä eläimiä kohtuullisesti ja intoakin voi olla ihan mukavasti. Tällaisilla koirilla työskentely kuitenkin usein hajoaa nopeasti hyppelyksi ja hauskan pitämiseksi ja keskittyminen herpaantuu aivan liian helposti.

Kysyttäessä mikä paimennusominaisuus Martin mielestä katoaa nopeimmin, hän vastasi, että koiran kyky hallita eläimiä. Marti puhui ”savy”:stä, koiran sisäisestä kyvystä ajatella ja hallita eläimiä. Marti totesi lisäksi, että tämä kyky häviää hyvin nopeasti, jos sitä ei tietoisesti vaalita.

Tulevaisuuden haasteiksi australianpaimenkoirien kasvattajille ja harrastajille Marti näkee luonteeltaan tasapainoisen, ominaisuuksiltaan paimennukseen sopivan, ketterän ja rakenteellisesti oikeanlaisen aussien säilymisen.

Aloittelevalle paimennuksen harrastajalle ja kilpailijalle Marti seuraavia ohjeita:

1. Kouluta koirasi ja hanki kokemusta ja tietoa muilta harrastajilta.

2. Kouluta koirallesi hyvä stoppi, sillä ei ole väliä mihin asentoon koira jää.

3. Kilpailuihin mennessä koiran tulee osata tuoda, kasata ja häkittää eläimet.

4. Started-luokassa koiran ei vielä tarvitse osata esim. suuntakäskyjä ja jos se on lahjakas ja oikealla lailla paimennusvaistoinen koira se osaa hakeutua oikealle paikalle ilman varsinaisia käskyjäkin.

Marti laittaa Suomeen terveisiä, ja pyytää meitä työskentelemään ja pitämään hauskaa koiriemme kanssa!

Martin Parrishin motto: Aussiet ovat ihania koiria ja niille tulee antaa mahdollisuus tehdä työtä!

Haastateltavana tuomarit.

Rick Hardin

1. Kerro jotain itsestäsi…

Olen Rick Hardin Tennesseestä, olen koko ikäni työskennellyt karjan parissa muodossa tai toisessa,

kasvatan aussieita Hardin´s Aussies nimellä omalla tilallani, koirani ovat Slash V-, Chickasaw- ja Hangin’ Tree-linjoista . Tuomarina olen toiminut kymmenisen vuotta.

2. Omat parhaat saavutukseni:

Olen kisannut vuodesta 1988 omilla kasvateillani, joista parhaimmaksi voisin ehkä nostaa WTCH Chickasaw Power Maxin, myös oma kasvattini.

3. Mielipiteesi tämän vuoden finaalien järjestelyistä ja paimennettavista eläimistä:

Naudat olivat tänä vuonna haastavia, silti paimennettavissa, mutta ne olisivat mielestäni voineet olla helpompia. Yleisesti ottaen eläimet olivat ok.

Ensimmäisenä finals-päivänä paimennukset sujuivat niiden suhteen hyvin, mutta toisen finals-päivän toisella kierroksella kaikki eläimet olivat mielestäni hankalia – ne jo tiesivät mikä niitä odottaa ja eivät siksi halunneet lähteä juuri mihinkään.

Ohjaajat toimivat hienosti, näin vain muutamia virheitä. Näissä kisoissa on yleensä kahdesta kolmeen uutta ohjaajaa per vuosi. Finals-koirien keski-ikä on siinä neljän ja viiden vuoden tienoilla vaihdellen kahdesta aina kymmeneen vuoteen.

4. Miten koirat ja ohjaajat ovat kehittyneet vuosien varrella?

Harjoittelu on selvästi lisääntynyt paljon, mikä näkyy suorituksissa -  paimentamisessa näkyy enemmän hienosäätöä. Koirien käskyt ovat monipuolistuneet, mutta itse paimennustyyli on pysynyt samana. Haukkuvia koiria on ehkä vähemmän, osittain myös siksi, että koirat tietävät paremmin mitä niiltä odotetaan.

5. Mikä paimennusvietin ominaisuuksista häviää koirista ensimmäisenä, jos niitä ei vaalita jalostuksessa?

Koiran tilannetaju ja kokonaisuuden hallitseminen heikkenee ensimmäisenä. Myös lauman koossapitokyky kärsii. Koira menettää otteen paimennettavistaan.

6. Aussieiden jalostus tulevaisuudessa, mitä haasteita näet kasvattajien ja harrastajien edessä?

Estääksemme paimentavien aussieiden geenipoolin pienenemisen tulisi jalostusmateriaalia hakea myös showlinjoista poimimalla sieltä edelleen työkykyisiä yksilöitä. Se on monipuolinen tehtävä, joka vaatii asiantuntemusta ja herkkyyttä!

7. Mitä neuvoja antaisit ensikertalaiselle paimennuskisaajalle?

Älä odota koiraltasi liikoja uudessa ympäristössä. Käskyt, jotka kotona menevät läpi kuin tyhjää vaan, voivat jäädä toteutumatta – iloitse siitä mikä toteutuu. Koirat yleensä oppivat näissä stressaavissa tilanteissa ja tekevät kotona taas entistä paremmin.

Käskyistä tärkeimpänä näkisin maahanmenon ja/tai pysäytyksen. Näitä kannattaa ylitreenata. Sitten otetaan käyttöön suunnat. Etäisyyden opettaminen on myös tärkeää ja se tekee paimennuksen helpommaksi kaikille.

8. Terveisiä Suomeen…

Geneettiset asiat on tiedostettava ja vältettävä terveysasioiden sekoittamista. ”Älä usko juoruihin tarkistamatta niiden alkuperää, tyyliin kohtaus voikin johtua alhaisesta verensokerista eikä epilepsiasta.”

Haastateltavana Sherry Baker, Finals - ohjaaja ja kiistaton aussiepaimennuksen johtotähti!

Sherry Baker on toisen polven aussiekasvattaja ja hän kasvattaa äitinsä kanssa Twin Oaks – kennelnimellä. Sherryn äiti on ollut kehittämässä australianpaimenkoirarotua ja hän on rekisteröinyt koiriaan jo ennen ASCA:aa National Stock Dog rekisteriin. Sherry on kasvanut vauvasta saakka karjan ja työkoirien parissa ja työskennellyt niiden kanssa alusta asti vakavasti.

Sherry on ainoana ohjaajana osallistunut jokaiseen järjestettyyn ASCA Nationals-kilpailuun ja voittanut finals-voiton 21 kertaa! Sherry on ollut mukana myös Finals-komiteassa kehittämässä kilpailua toimivammaksi ja paremmin koirien kykyjä mittaavaksi. Sherryn tähtäin koirien kouluttamisessa on joka vuosi Finalseissa ja hän käyttää tapahtumaan oman vuosilomansa ja nauttii täysin siemauksin vapaudestaan ja mahdollisuudesta viettää se koiriensa kanssa hauskaa pitäen.

Sherry mainitsee kaksi koiraa kysyttäessä parasta hänen omistamaansa koiraa: Twin Oaks Kit Carson, joka voitti kaikkiaan 13 Nationals Finaalia ja Kit Carson on yksi niistä harvoista koirista, joka on samana vuonna voittanut kaikilla eläinlajeilla ja saavuttanut Supreme Champion - tittelin, koira oli tuolloin yhdeksänvuotias! Toinen Sherryn mainitsema koira on The Bull of Twin Oaks, jolla hän on myös voittanut Supreme Champion – tittelin!

Kysyimme Sherryltä kisojen järjestelyistä ja eläimistä ja Sherry kehui eläimet haastaviksi, mutta silti työskenneltäviksi. Kisojen järjestelyihin hän olisi toivonut hieman lisää ohjaajien huomioon ottamista, sillä suurin osa ohjaajista on saapunut paikalle hyvin kaukaa ja jokainen ansaitsee parhaat mahdollisuudet onnistua.

Sherry luonnehtii aussieta työkoiraksi ja he kasvattavat koiria pääasiassa ranchkoiriksi eli työkaluiksi ja työkavereiksi  tiloille. Osa linjoista on Sherryn mukaan vuosien varrella muuttunut huomattavastikin, mutta heidän koiransa työskentelevät yhä samalla tyylillä, kuin hänen äitinsä aloittaessa kasvatustyötään vuosikymmeniä sitten.

Koiran ohjaaminen puolestaan on Sherryn mukaan parantunut valtavasti ja ohjaajat ovat oppineet hyödyntämään koiriensa kykyjä. Aussieohjaajat ovat oppineet käyttämään molempia sekä head- että heel –tekniikoita eli he ovat oppineet käyttämään koiria sekä ajavina, että pysäyttävinä apulaisina. Ohjaajat ovat myös vuosien varrella oppineet, että koiran koulutuksessa ei voi oikaista lyhyttä ja nopeaa reittiä, vaan koira on rakennettava huolella alusta alkaen. Lisäksi on opittu ottamaan huomioon koirien yksilöllisyys ja se, että jokainen koira oppii omalla tavallaan ja vauhdillaan myös paimennuksen saloja.

Sherry itse aloittaa koulutuksen aina lampailla ja käyttää alkuopetuksessa ympyräaitausta, jossa hän katsoo saavansa tarpeeksi kontrollia koiraan ja samalla tilanne on turvallinen sekä koiralle, että eläimille. Sherry opettaa koiran mm. flankkaamaan ja tottelemaan käskyjä ympyräaitauksessa.

Ainoina ”oikeina” työkoirina Sherry pitää nautakoiriksi soveltuvia aussieta. Nautakoirat ovat hänen mukaansa fiksuimpia ja ne osaavat tehdä oma-aloitteisia päätöksiä. Sherry antaa koulutuksessa ja varsinaisessa työskentelyssä koiralleen tilaa toimia ja hän ei pidä tyylistä, jossa koiraa pidetään liian tiukasti käskyn alla. Sherry haluaa nähdä koirassaan kykyä ratkaista tilanteita itsenäisesti ja jos näyttää siltä, että koiralla on ylitsepääsemätön ongelmatilanne hän auttaa koiran siitä yli. Sherryn motto paimennuksessa on: ”Let’s get the job done” mikä hyvin kuvastaa sitä, että hän käyttää koiraa joka päivä työssään ja pelkkä käskyn alla kulkeva kisakone ei olisi kovinkaan hyödyllinen ranch-töissä.

Kysyimme Sherryltä mikä ominaisuus paimenelta katoaa nopeimmin, jos paimennusominaisuuksia ei oteta huomioon jalostuksessa. Sherry heitti ilmaan termin ”Watered Whisky”, joka hänen mukaansa syntyy todella nopeasti, jos paimennusominaisuuksia ei vaalita jalostusvalinnoissa. Sherryn mukaan koira, jolla on periaatteessa kaikki paimennukseen tarvittavat ominaisuudet, mutta viimeinen silaus puuttuu, on jo menetetty tapaus. Hän katsoo koiran ”ongelmanratkaisukyvyn” ja oma-aloitteisuuden olevan ensisijaisen tärkeitä toimivan paketin rakentamisessa. Sherryn mukaan täysin working - bred koira ei yleensä anna eläinten karata ja se pystyy hallitsemaan laumaansa, showlinjankoira antaa eläinten karata ja alkaa sen jälkeen jahdata hajottamiaan eläimiä.

Tulevaisuuden haasteista kysyttäessä Sherry hiljeni hetkeksi ja sanoi aiheen olevan hyvin monimutkainen. Suurimmaksi haasteeksi hän mainitsi geenipoolin pienentymisen. Sherryn mukaan ainoa vaihtoehto saattaa olla, että työkoirakasvattajien ja näyttelykasvattajien on tehtävä yhteistyötä ja yhdisteltävä sopivia koiria uusien geenien mukaan saamiseksi. Sherry on jo käyttänyt muidenkin linjojen koiria, mutta hyvin varovaisesti. Hän haluaa aina nähdä koiran työskentelemässä ennen, kuin edes harkitsee sen ottamista kasvatustyöhönsä mukaan ja on olemassa koiria, joita hän ei käyttäisi, vaikka ne olisivat viimeisiä australianpaimenkoiria maan päällä.

Yleisinä haasteina Sherry mainitsee terveyden (lonkat, silmät, hampaistot), rakenteen ja luonteen säilyttämisen tai parantamisen nykyisestä. Tärkein luonteisiin liittyvä haaste on työominaisuuksien säilyttäminen.

Terveisiä Suomeen paimennuksen harrastajille: Työskennelkää koirienne kanssa, työskennelkää hakukaarta, tehkää töitä koiran pysäyttämis – ja ajamisominaisuuksien kanssa. Kouluttakaa koirillenne toimivat flankit. Opiskelkaa myös paimennettavia eläimiä ja niiden ajatuksia koiranne ohella ja käykää seuraamassa koulutuksia, kisoja ja toimivia koiria. Vähitellen sumu alkaa kadota ja paimennus alkaa olla ymmärrettävissä oleva asia!