Bingo!

Polygeenisen periytymisen ymmärtämiseksi:

Kirjoittaja CA Sharp. Julkaistu ensimmäisen kerran Double Helix Network News-julkaisussa syksyllä 2004

Suomennos: Hanna-Mari Laitala

Melkein kaikki tuntevat vanhan bingopelin: Bingossa pelaaja asettaa pelimerkkejä ruudulliselle ja numeroidulle pelilaudalle sen mukaan, mitä numeroita pelinjohtaja vetää arpalaatikosta.  Se pelaaja, joka ensimmäisenä on arpaonninen ja saa yhtenäisen rivin pelimerkkejä pelilaudan poikki on voittaja ja huutaa ”Bingo”.

Koirien kasvattaminen on samankaltaista peliä, kuin bingo. Koiran kasvatuksessa pelimerkkien sijasta pelataan kuitenkin geeneillä. Kun oikeanlainen geeniyhdistelmä tulee kohdalle, yksi tai useampi pentueesi pennuista voi ilmentää jotakin polygeenistä ominaisuutta; Bingo!

Kasvattajille polygeeniset ominaisuudet ovat perinnöllisistä mekanismeista kaikkein vaikeimpia  ymmärtää. Polygeeniset ominaisuudet ovat myös ehdottomasti vaikeimmin kontrolloitavia periytymismekanismeja jalostusohjelmissa, riippumatta siitä ovatko ne haluttuja vai pelättyjä ominaisuuksia. Koiran ilmiasu – eli se miltä koira näyttää, tai miten se käyttäytyy – johtuu usean eri geenin ja geenimuodon yhteisvaikutuksista. Tällöin puhutaan, että kyseessä olevat ominaisuudet ovat polygeenisiä, niihin vaikuttavat useat eri geenit ja geenimuodot. Joskus, kuten esimerkiksi lonkkaviassa, geneettistä potentiaalia voivat vielä hämmentää ympäristötekijät.

Valitettavasti monet perinnölliset sairaudet, kuten juuri lonkkavika, ovat polygeenisiä. Polygeeniset sairaudet periytyvät epäsäännöllisesti: jotkut koirat eivät koskaan tuota lonkkavikaa, jotkut tuottavat sitä satunnaisesti ja toiset puolestaan erittäin vahvasti. Joissakin suvuissa lonkkavikaa esiintyy joka sukupolvessa ja toisessa suvussa saattaa mennä useampi sukupolvi, ennen kuin esiintyy uusi vikatapaus. Erinomaiset lonkkatulokset saanut vanhempi voi tuottaa sairaan jälkeläisen ja sairaat vanhemmat puolestaan voivat tuottaa täysin terveen jälkeläisen. Se minkälaisia lonkkatuloksia koira jättää jälkeläisilleen riippuu täysin siitä, millaisen kombinaation geenejä koira omistaa ja minkälaisen yksilön kanssa kyseinen koira yhdistetään. Ja vaikka ympäristö voi vaikuttaa lonkkavian asteeseen, koira ei sairastu lonkkavikaan, mikäli sillä ei itsellään ole lonkkavika geenejä.

Pelataan ajatuspeliä asian selventämiseksi ja verrataan polygeeniseen ominaisuuteen vaikuttavia geenejä BINGO-sanan kirjaimiin. Tämän artikkelin yksinkertaistamiseksi sovimme, että saadakseen jonkin polygeenisen ominaisuuden koiralla tulee olla tietyt viisi geenialleelia eli geenimuotoa (tai versiot alleeleista). Kutsumme näitä alleeleita nimillä B, I, N, G ja O. Jos koiralla on kyseisistä geeneistä joku muu versio kuin BING tai O, se ei ilmennä kyseistä polygeenistä ominaisuutta. Geeniyhdistelmät BINGo tai BInGO eivät aiheuta koiralle ko. ominaisuutta. Näillä vaajaavaisilla BINGO-geenialleeleilla varustetut koirat ovat kuitenkin polygeenisen ominaisuuden geenien kantajia ja ne voivat tuottaa ominaisuutta ilmentäviä pentuja, mikäli ne yhdistetään yksilön kanssa, joka kantaa puuttuvia geenialleeleja BINGO-yhdistelmästä.

Koirat jotka kantavat geeniyhdistelmiä BiNGO ja BiNGO voidaan yhdistää keskenään, eikä koskaan saada aikaiseksi pentua, jolla olisi ei-toivottu ominaisuus. Mutta jos jompikumpi näistä koirista yhdistetään yksilöön, jolla on I - eikä i - alleeli, voidaan saada aikaiseksi koira, jonka geenistö on jälleen BINGO ja näin ollen sairas. On ilmiselvää, että koira, jolla on geeneissään vain yksi BINGO alleeli, tuottaa huomattavasti harvemmin ei-toivottua ominaisuutta, kuin koira jolla on kaikki, paitsi yksi BINGO-alleeli. Itse asiassa koira, jolla on esimerkiksi vain pelkkä O - alleeli, ei välttämättä koskaan yhdisty koiraan jolla olisi kaikki muut puuttuvat alleelit eli BING ja näin ollen se ei välttämättä koskaan tuota yhtään BINGO-ominaisuutta ilmentävää pentua, vaikka onkin itse ominaisuusgeenin kantaja.

Koiran turkin väri on eräs usean geenin vaikutuksen alainen ominaisuus, vaikkei sitä yleensä mielletä siten. Osa geeneistä määrittelee turkin päävärin (musta, sininen, keltainen). Toiset geenit puolestaan määrittävät mallin, jolla väri esiintyy (brindle, merkkiväritys, merle). Se miltä koira näyttää ulospäin, on täten monen eri geenin yhteisvaikutusta. Esimerkiksi oikein värittynyt blue merle australianpaimenkoira tan-värisillä merkeillä omaa seuraavanlaisen värigeenistön: a t – B – C – D – E – gg – kk – Mm – s i . Osa geeneistä on dominoivia ja osa resessiivisiä. Resessiivisiä geenimuotoja tulee koiralla olla kaksi kappaletta, jotta ne pääsevät esille. Niillä geeneillä, joista on merkitty vain yksi alleeli ja viiva, voi olla parinaan toinen samanlainen alleeli tai joku muu resessiivinen muoto saman geenin alleeleista. Jos värigeeneistä muutetaan yksi ainut alleeli, koira voi olla täysin erivärinen, esimerkiksi: toinen m-alleeli tekee koirasta mustan ja dominantti K-alleeli poistaa koiralta tan-merkit.

Haluttujen polygeenisten ominaisuuksien säilyttäminen on helpompaa, kuin niistä eroon pääseminen. Haluttujenkin omaisuuksien suhteen voi tulla eteen tilanne, että yhdistät kaksi BINGO koiraa ja saat pentueen, jossa ei ole lainkaan haluttua ominaisuutta ilmentäviä pentuja. Huolellinen haluttujen BINGO geenien valikoiminen sukupolvien aikana voi lopulta tehdä ominaisuudesta hyvin yleisen kyseisessä rodussa. Mutta edelleen on olemassa mahdollisuus siihen, että joihinkin pentueisiin syntyy ei-BINGO pentuja, sillä ei-bingo alleelit saattavat olla edelleen mukana geenipoolissa ja päästä aina silloin tällöin esille joissakin yksilöissä.

Täydellinen polygeenisen ominaisuuden eliminoiminen on erittäin vaikeaa, ellei jopa täysin mahdotonta. Jos koirasi esi-isät ovat tuottaneet BINGO pennun, on täysin mahdollista, että jotkin tai jopa kaikki vikageenit päätyvät myös sinun koiraasi. Jos esimerkki koira Onni on erittäin vahvasti linjasiitetty isoisä / isoäiti - yhdistelmään ja mummon ja ukin tiedetään jättäneen BINGO-pentuja, on olemassa melko iso riski sille, että Onni kantaa ainakin osaa BINGO geeneistä tai sairastuu itse BINGOON. Onnin riski olla vähintään ominaisuuden kantaja kasvaa sen mukaan, mitä useammalla esivanhemmalla ominaisuus on esiintynyt, tai mitä useampi  isovanhempi on jättänyt BINGO pentuja.

Valitettavasti polygeenisiin ominaisuuksiin ja sairauksiin liittyy vielä paljon sellaista mitä me emme tunne ja tiedä. Jotkin polygeeniset sairaudet eivät puhkea ennen, kuin koira on aikuinen ja sitä on jo keritty käyttää jalostukseen. Joissain tapauksissa myös diagnostiikka voi pettää. Emme pysty myöskään ennakoimaan mitkä tapauksista ovat hallittavissa, mitkä vammauttavat koiran tai mitkä johtavat kuolemaan. Useimmissa roduissa voimme lisäksi vain arvailla, kuinka jokin sairaus todella periytyy. Vaikka on mahdollista siivota linja jostakin sairaudesta huolellisella ja sukupolvia kestävällä valinnalla, se ei tarkoita sitä, että linjasta olisi poistettu kaikki vikaan vaikuttavat geenit. Kyseessä saattaa olla tilanne, jossa BINGO-sairaudesta on poistettu vasta G-geenin vika-alleeli.

Yksi tavallisista kasvattajan eteen tulevista ristiriitatilanteista on se, että jollakin kasvattajan koiran puolisisaruksella on todettu jokin ei-toivottu polygeeninen ominaisuus. Koska sairas koira on puolisisar koirallesi, tiedät, että myös sinun koirasi toisella vanhemmalla on olemassa BINGO-geenejä. Eli toisin sanoen on hyvin todennäköistä, että myös sinun koirallasi on joitakin BINGO-geenejä perimässään. Sairastunut koira on luonnollisesti saanut BINGO geenejä myös toiselta vanhemmaltaan ja näin ollen sairastunut. Jos olet aikeissa käyttää omaa sairastuneen koiran puolisisarustasi jalostukseen, on parin valinnassa oltava erittäin huolellinen ja valittavan parin suvun tulisi olla mahdollisimman puhdas kyseessä olevasta viasta. Myös syntyvien pentujen jatkojalostuksessa tulisi olla hyvin varovainen sen suhteen, että yhdistelmän toisella puolella ei saa esiintyä kyseistä ongelmaa.

Vaikka sisä- ja linjasiitos eivät itsessään tuota uusia sairausgeenejä tai sairauksia, niiden käyttö lisää riskiä siihen, että ei-toivotut geenit pääsevät yleistymään tietyissä linjoissa ja koirissa ja näin ollen sairaus- ja vikatapaukset vähitellen epähuomiossa lisääntyvät. Sisäsiitoskertoimet ja luvut kertovat sen, mitkä yhdistelmät ovat sisäsiitettyjä, mutta nämä luvut ovat vain osa kokonaiskuvaa. Jos kyseessä on sellaisen koiran kertautuminen sukutaulussa, joka ei kanna ei-toivottua ominaisuutta, ei sukusiitoskertoimella ole mitään kerrottavaa tämän tietyn ei-toivotun ominaisuuden todennäköisyydestä.

Tiukkakaan sisä- tai linjasiittäminen koiraan, jolla on BInGO – geenit ei koskaan tuota sairastunutta pentua. Mutta jos kyseisen linjan koira ulkosiitetään koiraan, jonka perimässä on puuttuva N-vikageeni, saadaan ”yht’äkkiä” aikaiseksi geneettinen ongelma, josta sisäsiitetty linja oli aikaisemmin ”puhdas”. Kyseistä ilmiötä on kutsuttu ulkosiitosyllätykseksi. Ulkosiitos on avuksi ja hyödyksi vain silloin, jos linja johon siitetään, on puhdas ”BINGO” geenimuodoista.

BINGO geenialleelien karsiminen populaatiosta ei välttämättä ole toteutettavissa pelkästään rankan ja säännönmukaisen jalostusvalinnan kautta. Niiden karsiminen voi olla yksinkertaisesti mahdoton tehtävä. Geneetikot ovat hiljattain todenneet, että geeneillä voi olla useita erilaisia vaikutuksia. Aikaisemmin uskottiin, että koiralla on 80 000 – 100 000 erilaista geeniä ja nyt tiedetään, että koiran todellinen geenimäärä on lähempänä 40 000 geeniä. Eri osat yhdestä geenistä voivat näin ollen olla osallisina eri toiminnoissa, kuin geenin muut osat. Geeneillä voi myös olla eri tehtäviä koiran elinkaaren vaiheesta riippuen tai geeneillä voi olla jopa eri tehtävät eri kohdekudoksissa koiran elimistössä. On mahdollista, että geenialleeli N on hyödyllinen esiintyessään yksin ja siitä tulee ongelma vasta, kun mukana ovat kaikki BINGO-geenialleelit. N geenialleelin tiukka karsiminen populaatiosta voi tuottaa vielä suurempia ongelmia, kuin sen BINGON yhteydessä aiheuttama vika itsessään on.

Silloin kun BINGO ominaisuus tulee esille vasta myöhemmällä iällä, sairastunut koira on voinut jo olla mukana jalostuksessa. Vaikka tällainen koira jättää ongelmageenejä jälkeläisilleen, se ei todennäköisesti jätä niitä kaikkia kerralla siten, että jälkeläinen sairastuu. Tämä johtuu siitä, että sairausgeenit eivät yleensä ole dominantteja ja sairaalla koiralla pitää olla molemmat sairaat geenimuodot. Sairas koira voi puolestaan jättää jälkeläiselleen vain puolet geenistään, eli mikäli pentu ei saa ongelmageenejä myös toiselta vanhemmaltaan, kyseinen pentu on turvassa BINGO vialta.

Yksittäiset BINGO ominaisuuteen vaikuttavat geenit voivat olla vaikutusmekanismiltaan esimerkiksi dominantteja, resessiivisiä, välimuotoisesti tai epätäydellisesti penetroituvia. Ongelmageeneillä voi olla vain muutamia tai sitten useita erilaisia geenialleeleja. Vain yksi tai useampi näistä geenialleeleista osallistuu BINGO ilmiasun tuottamiseen eli sairaan koiran syntymiseen. Jos edes yksi BINGO-ominaisuuteen vaikuttavista geeneistä liittyy X-kromosomiin ja periytyy sen mukana on sairastuneissa koirissa aina enemmän uroksia kuin naaraita.

Otetaan vielä toinen esimerkki turkin väristä: Oletetaan, että kaikki muut värit ovat hyväksyttyjä rodussasi, mutta blue merle väri on hylkäävä väri. Koska kaikki värit ovat rodussasi mahdollisia, muiden värigeenien vaikutukset voivat sekoittaa värien ilmiasua ja ne voivat tehdä mahdottomaksi selvittää onko koira geneettisesti blue merle.

S geenillä (joka aiheuttaa valkoiset merkit) on useita erilaisia geenialleelela, jotka aiheuttavat vaihtelevan määrän valkoista väriä koiran turkkiin; pienistä valkoisista merkeistä aina lähes koko valkoiseen koiraan saakka. Jos koiralla on kaksi äärimmäisen valkoisuuden aiheuttavaa geenialleelia, et välttämättä pysty määrittämään onko koirasi blue merle vai ei. Laikullisella tai irlanninkirjavalla koiralla on värilaikkuja, mutta ne voivat olla hyvin pieniä. Tällainen ominaisuuden esiintyminen houkuttelee kasvattajat uskomaan, että ehkäpä ominaisuus ei ole niin merkittävä, koska koiralla on vain ”hyvin vähän” tätä ominaisuutta. Joka tapauksessa blue merleväriä ilmentävällä koiralla on geenistössään blue merle geenit ja se tuottaa jälkeläisilleen blue merleväriä, vaikka sillä itsellään olisi vain olematon merlevärinen läikkä.

Toinen esimerkki väreihin liittyen on se, miten jotkut ominaisuudet lasketaan ”dominanteiksi vaihtelevalla ilmentymisellä”. Väri vaatii kaksi dominanttia geeniä, mutta värin jakautuminen isoihin tai pieniin väriläiskiin riippuu jostakin muusta geenistä. Tällainen värin muodostuminen ei siis ole kiinni vain yhdestä geenistä, vaan se on nk. polygeeninen ominaisuus eli usean geenin yhteisvaikutuksesta johtuva ominaisuus. Tämän värisen pennun molempien vanhempien tulee kantaa ominaisuuteen vaikuttavia geenejä, jotta jälkeläisestä voi tulla tämän värinen.

E-värigeenilokuksen resesiivisin geenimuoto (e) aiheuttaa keltaisen värin koiraan. Jos merle genotyypin koiralla on kaksi resessiivistä e-geenimuotoa, koirasta ei pysty ulkonäön perusteella määrittämään sitä, että sen perimässä on myös merle-geeni. Tämänkaltainen  ilmentyminen voi johtua dominantista epätäydellisestä penetraatiosta, eli käytännössä se tarkoittaa sitä, että välillä ominaisuus tulee esille ja välillä ei. Tämänkaltainen periytyminen on myös polygeenistä, johon molempien vanhempien perimä vaikuttaa.

Kun BINGO-geenipeliin lisätään epätäydellinen ja vaihteleva geenien ilmentyminen saadaan mitä moninaisimpia vaihtoehtoja:esimerkiksi B on dominantti geenialleeli ja INGO geenialleelit puolestaan eivät ole dominantteja. B ja O – geenialleelit ovat pakollisia ominaisuuden esiintymiselle, mutta IN ja G voivat olla vaihtoehtoisia ja ne vaikuttavat esimerkiksi taudin etenemiseen tai ilmentymiseen. Jotkut tapaukset voivat olla vakavampia kuin toiset (vaihteleva ilmentyminen). Osa geeneistä voi näyttää perimältään dominanteilta, mutta silloin tällöin bINGO yhdistetään BINGo koiraan (molemmat ovat itse normaaleja) ja saadaan aikaiseksi BINGO koira (epätäydellinen penetraatio).

Lisägeenejä, kuten ING-geenejä yllä olevassa esimerkissä, kutsutaan yleensä modifikaattorigeeneiksi. Modifikaattorit ovat geenejä, jotka ”virittävät” määrällisen ominaisuuden ilmiasua. Tällaisia ominaisuuksia oletetaan mm. seuraavien ominaisuuksien olevan; turkin pituus, koiran korkeus ja luston vahvuus. Lisägeenit voivat vaikuttaa esimerkiksi taudin puhkeamisikään tai kohtausten laukaisuherkkyyteen primaarisessa epilepsiassa.

Jotkin modifikaattorigeeneistä vaikuttavat ominaisuuden laatuun; useat S-geenin eri muodoista aiheuttavat valkoista väriä koiraan ja eräät niistä muodostavat niin kutsutun irlannin kirjavuus-värityksen, modifikaattorigeenit puolestaan vaikuttavat siihen, miten suuret valkoiset merkit koiralla on kauluksessa, jaloissa ja naamassa.

Yksittäiset geenit voivat periytyä millä tahansa periytymismekanismilla. Värin periytymisen suhteen tunnemme vaikuttavat päävärigeenit ja sen miten ne vaikuttavat koiran väriin. Pystymme tunnistamaan värin ulkoasun ja tiedämme melko hyvin, miten värigeenit voivat periytyä. Suurimmassa osassa tapauksia väri on nähtävissä pennuista siinä vaiheessa kun pennut jättävät pentulaatikkonsa. Värien periytyminen on kuitenkin valitettavasti vain poikkeus polygeenisesti periytyvien ominaisuuksien joukossa. Suurimmasta osasta polygeenisistä ominaisuuksista ja niiden periytyvyyksistä me tiedämme hyvin vähän.

Ihmiselle on luonnollista hakea aina helpointa ja yksinkertaisinta ratkaisua ongelmiin. Näin ollen ei ole epätavallista kuulla vain toivoon ja uskomuksiin perustuvia vakuutuksia erilaisista polygeenisistä sairauksista ja niiden periytyvyyksistä. Yleensä halutaan uskoa, että ominaisuus on dominantisti periytyvä ja tämä on vaarallinen uskomus, koska suurin osa polygeenisesti vaikuttavista geeneistä ei ole dominantisti ilmeneviä, vaan niillä on hyvin erilaisia ilmenemis- ja periytymismekanismeja. Selitys ja perustelu tälle on yksinkertaisesti se, että useat vikageenit ovat mutaatioiden tuloksia, harvoin dominantteja ja sen lisäksi luonto ja kasvattajat yleensä tekevät rankkaa karsintaa näiden ominaisuuksien ja vikageenien vähentämiseksi.

Meillä ei ole mitään apuvälinettä, jolla voisimme selvittää kuinka monta geeniä osallistuu tiettyjen ominaisuuksien ilmentymiseen, tai sen määrittämiseen miten jotkin tietyt geenit ilmentyvät ja vaikuttavat tiettyjen sairauksien esiintymiseen tai taudinkulkuun. Olisi hyvin lyhytnäköistä uskoa, että polygeeniset ominaisuudet olisivat vain muutamien dominantisti periytyvien geenien tulosta. Vian tai sairaan pennun syntyessä ei voida syyttää vain toista vanhemmista. Ja ongelmathan yleensä esiintyvät terveiden vanhempien jälkeläisille, joten meidän on mahdotonta määrittää miltä vanhemmalta ongelma on periytynyt.

Tällä hetkellä on olemassa toivoa, että tiede pystyy tulevaisuudessa ratkaisemaan erilaisten polygeenisten sairauksien genotyypit. Koiran osalta alkuvaiheen genetiikan tutkimukset ovat keskittyneet yksinkertaisesti periytyvien sairauksien genotyyppien määrittämiseen. Tällaiset ominaisuudet on näet helpointa löytää ja jäljittää geenien seasta. Tänä päivänä tutkijat pystyvät poimimaan koiran DNA:sta esille myös mutkikkaampia geeniyhteyksiä ja myös polygeenisiä ominaisuuksiakin on alettu jäljittää genetiikan avulla.

Yksi tällainen tutkittava polygeeninen ominaisuus on belgianpaimenkoirien tervueren muodon epilepsia. Tutkijat ovat havainneet, että belgianpaimenkoirien eri muunnoksilla taudin puhkeamiseen vaikuttaa yksi päägeeni ja useita pikku geenejä, jotka vaikuttavat taudin esiintymiseen ja ilmenemiseen. Tällä hetkellä tutkijat tekevät töitä määrittääkseen päägeenille geenitestiä, jolla geeni voitaisiin määrittää koirasta. Tällaisen geenin leviämisen kontrollointi voi dramaattisesti vaikuttaa epilepsian esiintymiseen kyseisissä roduissa.

Kun geenitestit on luotu ja kehitetty, voimme alkaa vastustaa sairauksia ilman, että meidän tarvitsee karsia populaatiosta kaikkia BINGO geenialleeleja. Geenitestin avulla voidaan määrittää esimerkiksi seuraavaa: uroksella on geenialleelit B ja G ja nartulla puolestaan vain I, jolloin nämä kaksi koiraa voidaan turvallisesti yhdistää ilman riskiä tuottaa sairasta pentua. Mutta jos esimerkin nartulla on geenistössään geenialleelit N, O ja I se ei sovi pariksi kyseiselle BG-urokselle. Vanhempien genotyypin avulla ei kuitenkaan voida määrittää syntyvien pentujen omaa genotyyppiä. Pennut tulee taas testata ennen jalostukseen käyttöä, jotta tiedetään mitkä nimenomaiset geenialleelit niille on isältä ja äidiltä siirtynyt ja millaiseen koiran kanssa syntyneet pennut on tulevaisuudessa turvallista yhdistää. Tällä tavoin voidaan välttää tekemästä yhdistelmää, joka tuottaa sairaita koiria. Tarkoituksena ei siis ole täydellisesti poistaa BINGO-geenialleeleja, vaan ainoastaan tuottaa terveitä koiria. Geenitestien avulla voimme suhtautua vakavienkin sairauksien geeneihin eräänlaisina vikoina, eikä välittömästi jalostuksesta poissulkevana tekijänä, kuten tänä päivänä tapahtuu.

Tällä hetkellä geenitestit vielä pääsääntöisesti vielä puuttuvat ja parasta mitä kasvattajat voivat tehdä, on riskien arviointi ja niiden minimointi huolellisella jalostusyhdistelmien suunnittelulla.  Tämä sulkee monesti pois jalostuksesta erinomaisia koiria, koska niillä on korkea riski jonkin vakavan vian tai sairauden suhteen. Riskien arviointi ei luonnollisesti poista sairauksia rodusta, mutta se on paras käytössä oleva keino tällä hetkellä. Riskien arvioinnin ja niiden analysoinnin onnistuminen on riippuvainen kasvattajien avoimuudesta, rehellisyydestä ja tietojen vaihdosta sairastuneiden koirien osalta.

Geenitestejä odotellessa kasvattajien tulee kerätä mahdollisimman paljon tietoa sekä positiivisista, että negatiivisista ominaisuuksista sekä omista koiristaan ja niiden sukulaisista. Huolellinen sukutaulututkimus, myös vertikaalisuunnassa eli sisarusten ja jälkeläisten sukutaulujen osalta, antaa ajatusta ja suuntaa sille, kuinka suuri riski koiralla on kantaa ja periyttää ominaisuutta aiheuttavaa geenikompleksia.

Huolellisella asioiden kirjaamisella ja yksityiskohtaisella sukutaulujen tutkimisella – ja tulevaisuudessa geenitesteillä – kasvattajilla on mahdollisuus edistyä toivottavien polygeenisten ominaisuuksien lisäämisessä omissa kasvateissaan ja vastaavasti ei-toivottujen ominaisuuksien vähentämisessä. Kasvattajien välisen yhteistyön avoimuudella ja rehellisyydellä hyvään lopputulokseen päästään vielä nopeammin. Jonakin päivänä kenenkään ei tarvitse enää huutaa ”BINGO” jonkin ei-toivottavan ominaisuuden suhteen.

Kirjoittaja haluaa kiittää Michele Betitiä ehdotuksesta kirjoittaa BINGO-konseptista EpiGenes keskustelupalstalle.