Meillekö australianpaimenkoira? Kysymys, johon pitää suhtautua vakavasti

Text: Hanna-Mari Laitala

Australianpaimenkoira on ollut monelle perheelle iloinen yllätys, energinen, älykäs ja aina valmis koira, joka kykenee osallistumaan kaikenlaisin harrastuksiin ja perheen aktiviteetteihin. Yhä useammalle perheelle aussie on kuitenkin ollut myös pettymys. Koira on otettu lapsiperheeseen, lähiöön tai esikaupunki alueelle, hoitamaan perhekoiran ja lemmikin virkaa. Vähitellen koiran aikuistuessa, ovat kuvitelmat kauniista ja helposta lemmikistä alkaneet haalistua, ja perhe joutuu turvautumaan ammattikouluttajaan tullakseen toimeen koiransa kanssa, tai pahimmassa tapauksissa koira joudutaan lopettamaan luonne-ongelmien takia. Tutut koiraihmiset ja kasvattajat haukkuvat koiran luonnevikaiseksi ja syy koiran ongelmiin halutaan löytää siitä itsestään, sekä koiran kasvattajasta, joka on mennyt kasvattamaan tällaisen koiran. 

 Australianpaimenkoira on kotoisin kaikkialta ja ei mistään, sen juuret kulkevat aina Isoon-Britaniaan saakka, paimenkoirien esi-isien luo ja lopulliseen muotoonsa se on kehitetty Pohjois-Amerikassa noin 1800-luvulla. Tuolloin australianpaimenkoira toimi karjapaimenten ja tilallisten apuna paimenena  karjojen siirtelyssä, tilan vahtina ja kaikenlaisten pienten koiranvirkojen hoitajana.  Tuolloin koiria valittiin jalostukseen puhtaasti sen mukaan, kuinka ne kykenivät hoitamaan tehtävänsä tilalla ja näin ollen aussieen valikoitui erittäin vahvasti tiettyjä ominaisuuksia, jotka yhä tänä päivänä tekevät siitä sen, mikä se on, eli australianpaimenkoiran.

 Nykyaikanakin aussie toimii alkuperäisissä tehtävissään eri puolilla yhdysvaltoja, sinnitellen oman monipuolisuutensa voimalla maailman tunnetuimman paimenen, border collien, rinnalla. Aussien monipuolisuus perustuu hyvin pitkälle sen omaan taustaan, joka on vaatinut koiralta tietynlaista kovuutta, itsevarmuutta, puolustus- ja vartioimistaipumuksia, oma-aloitteisuutta, sekä rohkeutta hoitaa paimenen ja vahdin tehtävät kunnialla loppuun saakka.

Tuo vartiointi ja vahtiminen näkyvät erittäin vahvasti aussien luonteessa yhä tänäkin päivänä. Aussiella on hyvin vahva reviirin ja oman omaisuuden puolustamistarve, joka saattaa riistäytyä käsistä, jos ohjaaja ei tiedosta asiaa ajoissa. Tänä päivänä on hyvin tyypillistä nähdä aussie, joka räyhää ohikulkeville koirille ja ihmisille, puolustaa autoaan ja asuntoaan raivoisasti, eikä tunnu tulevan toimeen vieraiden ihmisten tai koirien kanssa.

 Aussie saattaa muodostua ongelmaksi myös oman perheen sisällä, jos sen annetaan liiaksi päättää omista asioistaan ja sille sallitaan liikaa vapauksia tai sitä ei ole kunnolla sosiaalistettu. Koira voi alkaa murisemaan perheenjäsenille, se vahtii makuupaikkaansa, ruokakuppiaan ja lelujaan, perheen lapset eivät uskalla tulla yksin kotiin koulusta, eikä tovereilla ole mitään asiaa vierailulle, silloin kun koira on paikalla. Monissa perheissä tilanne on kärjistynyt siihen saakka, että koira näykkää tai puree omaa perheenjäsentään tai vierailulla olevaa tuttavaa. Tällaisten tapausten takia meillä Suomessakin on jo useampi koira vaihtanut kotia ja Yhdysvalloissa ongelma on vielä suurempi, kymmeniä ellei satoja koiria lopetetaan vuosittain siksi, että niillä on vakavia käytöshäiriöitä.

Aussie on oikeissa käsissä hyvin nöyrä koira, eikä sillä ole tarvetta taistella tietänsä lauman johtopaikalle, mutta osaamattomissa käsissä nämä, pentuna hyvin suloiset ja herttaiset koirat, ottavat vallan koko perheessä ja pahimmassa tapauksessa pitävät sitä kauhun vallassa vahtimalla tavaroitaan, pelottelemalla naapureita ja vieraita sekä olemalla koko naapuruston koiramaailman terroristeja. Aussie tarvitsee hyvin johdonmukaisen kasvatuksen, selvät rajat elämäänsä ja erittäin huolellisen sosiaalistamisen, mikäli sen tulee elää elämänsä kaupungissa ja vilkkaassa perheessä, jossa käy paljon vieraita lapsia ja tuttavia. Onnistuneen peruskoulutuksen lisäksi aussie vaatii elämäänsä aktivointia, eikä pelkkä lenkkeily ja yhdessä oleminen ole riittävää tekemistä tälle rodulle.  

 Vahtimiseen ja vartiointiin liittyvä ominaisuus on myös tietynlainen pidättyväisyys koiran luonteessa. Aussie ei välttämättä ole heti ensi tapaamisella kaikkien ylin ystävä. Aussie ei missään nimessä saa olla arka tai epävarma, mutta sen ei myöskään ole tarkoitus kiivetä jokaisen vastaantulijan syliin ja kiemurrella maassa anelemassa rapsutuksia. Tämä ominaisuus on monelle perhekoiran hankkineelle ikävä yllätys; koira ei välttämättä menekään jouluna kaikkien isovanhempien luokse häntä vispaten, eikä nuole jokaisen vastaantulijan naamaa yhtä innokkaasti, saati sitten ota kaikkia kotiin vierailulle tulevia ihmisiä rakastavasti vastaan.

 Muita aussien taustaan liittyviä ominaisuuksia ovat erinomainen ongelmanratkaisukyky, korkea saalistusvietti ja yleensä suunnaton ahneus. Ahneus ja ongelmanratkaisukyky yhdessä voivat aiheuttaa erinäisiä yllätyksiä koiran jäädessä yksin kotiin; koira kaivaa ruuat esiin, vaikka lukkojen takaa… Ongelmanratkaisukykyä kuvaa hyvin myös se, että meillä Suomessakin tiedetään tapauksia, joissa aussiet tulevat ulos talosta, vaikka ovet olisivat takalukossa tai hyppäävät läpi ikkunoista, mikäli ikävä kasvaa liian suureksi. Korkea saalisvietti ja paimennustaipumukset imenevät joillakin yksilöillä erittäin vahvoina ja autojen, polkupyörien ja juoksijoiden, kissojen ja muiden liikkuvien asioiden perässä juokseminen ovat hyvinkin tuttua monelle aussien omistajalle.

 Aussie pelkkänä perhekoirana, ja vielä huonosti sosiaalistettuna sellaisena, ei toimi mikäli koira vastaa luonteeltaan vanhanaikaista, alkuperäistä australianpaimenkoiraa. Perustelu tähän on se, että rotu, jonka käyttötarkoitus on ollut ns. all-around-ranch-dog, omaa niin vahvat taipumukset ja vaistot omiin tehtäviinsä, että se ei sovi pelkkään sohvaelämään.

 Tällä hetkellä meillä Suomessakin on havaittavissa intoa ja halua kasvattaa aussieita, jotka ovat ns. hieman helpompia ja rauhallisempia ja sopivat paremmin perhe- ja esikaupunkielämään. Kasvattaja saattaa kertoa kasvattavansa ei-työlinjaisia koiria, joiden kanssa on mukavampi elää ja olla. Tämä tavallaan on tietenkin ymmärrettävää, mutta jos ajatellaan rotua ja sille kirjoitettua rotumääritelmää, sekä Australian Shepherd Club of American- alkuperäisen rotujärjestön, päämääriä rodun suhteen, niin niihin ei todellakaan kuulu rodun muuttaminen joksikin toiseksi, vaan säilyttäminen ennallaan ja työominaisuuksien ja taipumusten vaaliminen suursuosion kustannuksella.

 Jos kasvattajan haluaa kasvattaa perhekoiria ja mukavia seuralaisia, hänellä on valittavinaan useita siihen tarkoitukseen soveltuvia rotuja, esim. kultainen noutaja tai cavalier king charlesin spanieli. Ei ole eettisesti oikein muokata jotakin rotua sen vuoksi, että se menee helpommin kaupaksi tai, että se on mukavan näköinen ja ihmiset haluavat sellaisen itselleen ulkonäön vuoksi. Aussien mukana pitäisi tulla työkoiran luonne, sekä taipumukset ja omistajan pitäisi kyetä tulemaan niiden kanssa toimeen. Jokaisella australianpaimenkoira ihmisellä, joka on rodun parissa oikeista syistä, tulisi olla kirkkaana mielessä koiran tausta ja siihen liittyvät luonneominaisuudet.

 Hyvä kasvattaja ei koeta muokata rotua helpommin myytäväksi, hän tekee työtä sen eteen, että pennuille löydetään oikeanlaiset kodit. Hyvä kasvattaja myöntää sen, että aussie ei ole jokaiselle sopiva rotu ja kertoo tämän myös pennunostajille. Hyvä kasvattaja perehtyy pennunostajiin perinpohjaisesti ja valikoi taidolla pentueestaan sopivat pennut oikeisiin koteihin. Ensimmäiseksi koiraksi kaupunkiin, kokemattomalle ihmiselle myyminen, on lähestulkoon edesvastuutonta. Pennunostajan ei pidä loukkaantua siitä, jos kasvattaja ei ole heti valmis myymään pentua ja saattaa, jopa epäillä ostajan kykyä kasvattaa ja kouluttaa koiraa oikein. Hyvä kasvattaja ei kampanjoi rodun suosion puolesta, vaan kertoo siitä totuuden, kaunistelematta luonteeseen ja terveyteen liittyviä seikkoja ja haasteita.

 Suomessa on tällä hetkellä vielä hyvin vähän varsinaisissa paimennustehtävissä toimivia aussieita, onneksi muutamat pioneerit ovat lähteneet viemään tätäkin asiaa ja koulutusta eteenpäin. Toivottavasti aussie on tulevaisuudessa Suomessakin karjatilallisen tai lammastilallisen varteenotettava vaihtoehto border collien rinnalla. Siihen saakka aussie voi korvata paimennustehtävien puuttumista toimimalla, koko ajan kasvavalla menestyksellä, palvelus-, pelastuskoira ja tottelevaisuuskokeissa sekä agilityssä. Nämä eivät toki vastaa rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta yks´yhteen periaatteella, mutta jokaisessa näistä lajeista aussien synnynnäiset ominaisuudet tulevat hyödynnetyiksi ja koira pääsee toteuttamaan itseään ja se saa tyydytystä ja sisältöä elämäänsä.

 Rodun säilyttäminen ja suojeleminen sellaisena, kuin sen kuuluu olla, pitäisi olla jokaisen aussieihmisen sydäntä lähellä. Oikeanlainen aussie oikeanlaisissa käsissä on mahtava ja uskollinen toveri, niin ohjaajalleen kuin perheelleenkin, se toimii vahtina talossa, huolehtii paimenen tehtävistään tai harrastuskoiran osastaan kunnioitettavasti, se on kaunis katsella ja sen kanssa on ilo elää! Nämä ominaisuudet tulisi ehdottomasti säilyttää koirassa, eikä koettaa tehdä tästäkin upeasta rodusta kaikille sopivaa kaunista koristetta!